Eipä tässä kauaa sitten kärvistelty. Helmikuun puolessa välissä, itse asiassa samana vapaapäivänäni, kun kävin lääkärissä, sain soiton toimitusjohtajalta. Uutiset haluttiin kertoa minulle, jotta voin kertoa ne  työpaikalla alaisilleni, ennen kuin itse ilmoitus tulee. JA uutisethan olivat huonoja, YYTEET! Ja koskevat koko taloa, kaksi kolmannesta henkilökunnasta irtisanotaan. Eli käytännössä kaikki myymälät! Meidän ketjun myymälöissä on paljon pitkäaikaisia ja sopimuspalkkaisia (lue :kalliita)  työntekijöitä ja niistä tietenkin halutaan eroon. Sitä vain ihmettelen, mistä ketjun johtajat sitten saavat palkkansa, kun myymälät eivät enää tuota heille niitäkään ropoja, mitä tähän asti. Toki olen itse nähnyt, että tappiota varmaan tuotetaan, kun kaupankäynti on vähän vaisunpuoleista. Mutta vaikuttaa siihen sekin, ettei meidän valikoimasta ole pidetty lainkaan huolta! Aivan tunareita nämä uudet ketjun omistajat, ei mitään kosketusta tähän myyntityöhön ruohonjuuritasolla. Pomoja on niin, että päät yhteen kolkkaa, eikä heistä ole myymälöissä käynyt tutustumassa kuin muutama. Eivät käsitä lainkaan, mitä täällä tehdään. Ostavat myyntiin tuotteita, joita kukaan ei kysy, saati osta, mutta eivät osta niitä tuotteita, joita kysytään ja joilla olisi menekkiä. Luulenpa, että kyseessä on tahallinen alasajo. Vanhat, kalliit ämmät saavat lähteä kilometritehtaalle ja myymälät laitetaan säppiin. Sitten perustetaan pop-up myymälöitä sinne tänne ja otetaan määräaikaisia, kokemattomia (lue:halpoja) työntekijöitä töihin. Se on sitä heti mulle kaikki-ajattelua ja kun näistä kääräistään rahat niin aainakin se pomo/päälllikkökolonna saa rahansa. Olen kyllä niin täynnä vihaa ja halveksuntaa, etten paremmin sano!

Toisaalta täällä on viime aikoina ollut hirveän stressaavaa työnteko. On heitetty tämän tästä santaa rattaisiin, juurikin toimintatapojen muuttamisen muodossa. Satsattu rahaa kaikenmaailman uusiin vempaimiin ja jätetty pääasia, eli asiakas, huomioimatta. Monet uudistukset ovat olleet susia jo syntyessään, eikä korjausliikkeitä ole toiveistamme huolimatta tehty. Työskentely on hankalaa ja myynti kärsii samaan aikaan kun markkinointi ei markkinoi, eli asiakkaita ei tule ja jos tulee, niillä ei ole mitään ostettavaa. Ja kun joku ostaa, on tuo kassalla kikkailu sitten viimeinen tikki. Kunpa nyt äkkiä vain selviäisi, kauanko tässä on vielä kiduttava näillä työajoilla ja -toimilla. En jaksa enää ! 

Olen jo kovasti katsellut työpaikkoja. Tämän ikäisen naisen  on vaikea työllistyä. Tai varmaan pääsisin siivoamaan, kaupan kassalle ja tavaroita hyllyttämään- mutta haluanko mennä alaspäin? Haluanko kaiken työurani jälkeen palata lähtöruutuun? Pitäisikö edes? Tottakai katselen esimiehen paikkoja, mutta haluan niistäkin harkita ja etsiä sen paikan, johon oikeasti tahdon ja sovin. Ajatus pakkopullatyöstä kauhistuttaa, vaikka onhan sitäkin tullut tehtyä enemmän kuin tarpeeksi.  Lopetan nyt toistaiseksi tähän, ei mitään hyvää kerrottavaa ole, enkä jaksa marista. Jatkan sitten, kun on parempia uutisia.