Niin, Lontoon matka meni ihan mukavasti. Allu vaan ei välillä oikein ymmärrä, miksi matkoja tehdään. Nytkin se sai ihme hepulin Tussaudsin vahakapinetissa ja alkoi murjottaa. Siis paikassa, johon pääsee vain kerran elämässään!Mulla meni hermo ja mää läpsäisin sitä poskelle... harmitti. Sitten itkettiin hetki. Loppumatkasta aloin saada tarpeekseni äijästäni. Aika kurja juttu, mutta en olisi millään enää jaksanut kuunnella se jauhamista. Pakoonkaan en päässyt. Nähtävyydet olivat suurenmoiset, niin London Eye-maailmanpyörä kuin Towerin linnakin... siellä olemme aiemmalla kerralla käyneetkin, samoin vahakabinetissa.Siis  minä ja ukko. Muille oli kaikki uutta. Metro on toimiva kulkuneuvo ja suurimmaksi osaksi matkustimmekin sillä, toki bussillakin ajelimme ja tietysti aina yläkertaa käyttäen. Kävin siskon ja sen tyttärien kanssa baletissa Royal Opera Housessa perjantaina.  Allun ja ukon kanssa vierailimme Portobellon markkinoilla ja Petticoat Lanella myös. Samanlaista toritouhua molemmissa. Ei mitenkään erityistä tarjottavaa. Mutta kokemuksena mukava.

Sitten palauduin kotiin yhden työvuoron ajaksi ja keskiviikkona lähdin "kakkosen" kanssa koulutuspalaveriin ja kirjamessuille.

Palaverireissu oli myös mukava. Tosin huomasin kakkosessani lisää ikäviä piirteitä... hänellä on eräänlainen pakko olla oikeassa tai tietää kaikesta kaikki. Nyt huomasin (kun hän illallisella humaltui- minä en-) että myös tietynlainen leveily kuuluu hänen paheisiinsa. Toisaalta havaitsin vähän kateuttakin... Muuten matka oli ihan nautittava, mutta väsynyt olin torstaina kotiin saapuessani- nukuinkin sitten lähes koko ehtoon.

Tällä viikolla mulle oli soitettu ketjun toisesta liikkeestä- juu, siellä oli yksi myymäläpäällikkö, joka halusi minut mukaan neljän liikkeen päälliköiden risteilylle Turku-Tukholma. Lupauduin mukaan, sillä tulin ajatelleeksi että ilmeisesti he ovat tykästyneet minuun näiden kahden näkemiskerran (kevät ja nyt) aikana niin paljon että huolivat minut ystäväkseen. JA se lämmitti minua. Koska minä olen mukava ihminen.