Minä olen ollut koko viikonlopun vapaalla . Ja on ollut ihanaa! Olin teatteriseuran kokouksessa ja illanistujaisissa, eipä siitä paljon kerrottavaa ole. Väkeä oli vähän ja lähinnä vanhat jäsenet muistelivat elokuva- ja tv-keikkojaan, menneitä ja tulevia. Mitäpä minä niihin... muuta kuin kuuntelin sujuvasti. 

Jösseen en ole taasenkaan ollut yhteydessä kuin viestien kautta. Ja ihan ok:lta hän vaikuttaa. Tyttöystävä on saanut ajokortin. Piti niiin mennä kahville johonkin, mutta en vaan jaksanut. Soittaa tai mitään. Pojalle oli tullut rahaa tilille, pelkään varmaan, että taas menee lujaa. :(

Jutustin naapurin kanssa tänään. Hän niin kehui meidän Allua komeaksi ja kohteliaaksi nuoreksi mieheksi. Voi että, tuli niin hyvä olo. Sitähän meidän Allu on, komea ja kohtelias, tervehtii pihalla. Kiittelin naapuria ja sanoin, että on kiva kuulla, kun Allun kanssa on ollut paljon "taistelua" ja veivaamista sen ADHD:n ja Aspergerin oireyhtymän takia. Ja kun olin tämän sanonut, mietin itsekseni miten paljon tosiaan on väännetty- ja miten ei ainakaan tällä hetkellä enää tarvitse vääntää. Se kaikki tutkiminen ja ravaaminen vastaanotoilla ja testeissä, haastattelut ja odottamiset, lääkkeiden kanssa pelaamiset- opettajien ymmärtämättömyys ja suoranainen(anteeksi) tyhmyys. Kiusaaminen ja syrjiminen. Kaikki tällä hetkellä taakse jäänyttä... 

Tytillä on ollut hommia yökerhossa edelleen. Ja koulua. 

Ääh, nyt on mulla sen verran väsy, että lähdenpä sänkyyn lukemaan. Ehkä palaan asiaan tällä viikolla. Jos vaikka olisi jotain kerrottavaa.