Tässä nyt on ehtinyt kulua muutamia viikkoja. Syntymäpäiviä on vietetty, itsenäisyyspäivää on vietetty, molempia sukulaisten kesken ja oikein mukavissa merkeissä. Ikää tuli sitten 53 vuotta.  Jösselle soittelinmuutamaa päivää ennen syntymäpäivääni, kutsuakseni hänet ja tyttöystävän kahville. Poika oli niin huonossa kunnossa, etten pystynyt kunnolla puhumaan. Sen jälkeen hän ei ole vastannut puhelimeen tai mihinkään viesteihini. En tiedä onko hän suuttunut vai häpeissään, mutta niin jäi sitten itsenäisyyspäiväkin heiltä viettämättä seurassamme. Oli tietysti jonkiasteinen pettymys sekin.

Töissä on ollut aika tylsää, eikä tarpeeksi tavaraa, eikä myyntiä eikä asiakkaita- enpä tiedä mihin vielä joudutaan tätä menoa. Harmillista. Ja aika pelottavaakin. Mutta niin kai se tilanne on koko maassa, eikä vain täällä.

Ja sitten olin hammaskirurgilla viime viikolla, leikkaus meni ihan hyvin, mutta oli mulla kauhean musta ja turvonnut poski. Ja aika kovat kivutkin vielä päälle. Tästä se hammasremontti sitten alkoi! Jatkuu vuoden vaihteen jälkeen sitten keinojuurien asentelulla. Hui, nyt jo pelottaa, sekä kipu, että rahanmeno.

Olin eilen kirjallisuusseuran joulujuhlassa. Oli melko jäykkää  ja esitykset aika tylsiä. Mutta muodollisuuksien jälkeen tunnelma keveni. Eräällä ystävällämme on yleensä kamera mukana, niinkuin nytkin . Sitten olin jo "julkkiksen" kanssa valokuvassa. Sisareni jutusteli vierasjoukossa. Ja kohta totesin, etten kertakaikkiaan voi siitä ensi kesän näytelmästä jäädä sivuun- en enää. "Julkkis" kertoi kirjailleensa minulle oikein verevän ja mehevän roolin... voi pentele.

Muuten elämä täällä soljuu vanhaan tapaan, ei ole ollut ukon eikä Allunkaan kanssa erityisempiä kuohuja, Ihan on tässä ollut tavallista arkea. JA sitä minä tarvitsen, että hermo lepää.