Olen ollut flunssassa nämä joulun pyhät ja vieläkin olen  :) nenä vuotaa, yskittää enkä kuule mitään, kun korvani ovat lukossa niistämisen ja ryystämisen takia. Yöt ovat olleet aika hankalia. Pelkästään jo vehnän ja sokerin syömisen takia minulla on ollut närästystä (kuka sitä nyt jouluna syömisiään vahtii) ja olen nukkunut vähän niinkuin puoli-istuvassa asennossa. Ja olen tietysti illalla ottanut lääkettä takaisinvirtausta estämään.. Lisäksi sitten on ollut nenä tukossa ja yskittänyt kaiken yötä. Kaikki tämä vielä ne hammaskiskot suussa! Yskänlääkettä en ole voinut illalla ottaa tuon mahalääkkeen takia. Eikä se tähän vielä lopu: olen palellut kuin horkassa kahden peiton alla. Levollista unta olen nukkunut todella vähän.

Tänään oli työpäivä ja yritin tietenkin nukkua mahdollisimman paljon. Turha toivo. Näin kuitenkin aamulla, juuri ennenkuin kelloni soitti, unta. Ja jokseenkin ihanaa unta näinkin! Olin mieheni Andersin kanssa, olimme nuorempia kuin nyt (tai ainakin siltä tuntui) meillä molemmilla oli päällä farkut ja valkoinen T-paita, jossa oli jänniä mustia kuvioita rinnassa. Jostain syystä pyörimme vanhan lukioni nurkilla. Aurinko paistoi ja olimme käsikkäin. Menimme johonkin salaiseen sopukkaan, parvekkeen alle tai vastaavaan suojaan. Anders makoili betonialustalla kädet niskan takana ja minä nojasin pääni hänen kainaloonsa  (tuttu asetelma meillä) Siinä maatessani ajattelin, että rakastan tuota miestä valtavasti, teki kovasti mieli suudella häntä. Hymyilin koko sydämelläni ja tunsin olevani hyvin onnellinen. Se tunne oli mahtava. Sittenpä herätyskello soi ja minä heräsin. 

Täällä onkin reipas pakkanen nyt. Allu lähti äsken koululle pelaamaan lätkää, hyiii, miten se tarkenee.