Hihhiii. Joskus asiat tuntuvat ikäviltä, mutta sitten tapahtuukin jotakin käänteentekevää ja se on kuin saisi salvaa haavoihinsa. Minulle sattui menneellä viikolla juuri näin! Niinkuin tuossa aiemmin itkin, minua ei ole kulttuurisivujen arvosteluissa huomioitu kuin ehkä ohimennen, ryhmän yhteydessä- asia, joka aiheutti pettymystä. Myös ohjaajan "välinpitämätön" suhtautuminen oli välillä kurjaa. Sitten eräänä päivänä, samaisena kun kaikkein eniten odotettu suurempi sanomalehti julkaisi näytelmämme arvostelun, sain sitä salvaa!!! Ensinnäkin, näytelmää kehuttiin ulkoisista puitteista ja ryhmän ansioista, mutta kritiikkiä saivat nyt ne joita oli niin kovasti muissa paikallislehdissä hehkutettu, ne jotka olivat jo tuudittautuneet siihen uskoon, että ovat muita parempia. Toiseksi, seurueessamme ilmeni parikin sairaustapausta, joista toinen oli vastanäyttelijäni- roolia paikkaamaan tuli kahteen näytökseen, kukapa muu kuin ohjaajamme! Hänpä osasikin tehdä roolin siten, että minäkin pääsin riemuun mukaan, hän toi haluttua energiaa kohtauksiimme, jotka kirvoittivat makeat naurut ja väliaplodit!! Lisäksi, ollessamme kahden kulisseissa, hän antoi minulle reilusti positiivista palautetta, juuri sitä jota olin kipeästi kaivannut. Tosin melko miehisellä tavalla, mutta ymmärsin häntä täysin. :) Lisäksi näytelmän käsikirjoittaja kävi väliajalla kehumassa henkilökohtaisesti. Olin lievästi sanottuna onneni kukkuloilla... 

Täällä kotona me yritämme epätoivon vimmalla siivota/ remontoida kotia siihen kuntoon, että täällä voisi viettää yhdet rippijuhlat. Lisäksi Jösse on ollut tavoittamattomissa jo n. viikon.  Toin Tallinnasta hänelle tuliaisiakin, mutta jostain syystä hän ei ole lainkaan niistä edes kiinnostunut. Mitä lie meneillään. 

Vietimme äitimme 80-v.syntymäpäiviä maanantaina, vaikka oikea päivä oli keskiviikkona 24.7.Olimme koko perhe, siis sisarukseni ja heidän puolisonsa, lapsensa puolisoineen ja lapsenlapset, koolla maaseudulta vuokraamallamme huvilalla. Sinne olimme tilanneet ruokaa pitopalvelusta. Juhlat sujuivat rauhallisissa merkeissä, vähän liiankin rauhallisissa. Olisi ollut niin mukava laulaa karaokea ja tanssia, mutta suurimman huomion veivät sisaruksieni lastenlapset, joita syötettiin, paijattiin ja nukutettiin...shhhh... plääähhhhh.