Niin se sitten koitti, heinäkuu.

Olin juhannuksen jälkeen viikon lomalla. Tuo loma olikin tuikitarpeellinen, sillä sen aikana läpikäytiin useita näytelmän harjoituksia, kenraaliharjoitus ja ensi-iltakin karonkkoineen. Sekä yksi naapuripaikkakunnalla piipahdus pe ja näytelmän toinen esitys sunnuntaina. Naapurikunnassa käivmme "antamassa näytteen", noin mainosmielessä.  Ja minulla oli hirveä kankkunen! Karonkassa tuli otettua muutama lasillinen boolia, joka vei kertakaikkiaan minulta muistin ja järjenkin. Eräs seuramme ovimies, muuan papparainen, nimittäin tuuppasi kylkeen ja kähmi, sekä lopulta suuteli muutamaan otteeseen suulle. Siis apua, joku yli seitsemänkymppinen vähän vielä juopon oloinen hirveä pappa, pussasi mua huulille! Vieläkin vääntää vatsaa edes ajatus moisesta!!! Yööök. Kaikkea se alkoholi teettää. NO, eipä silti, kyllä siellä muutama muukin näytti järkensä menettäneen, mm. meidän tuottaja, joka oli saanut hirveän hepulin suorastaan. Häntä ei oltu kuulemma muistettu kunnioittaa tarpeeksi, vaikka hän oli raatanut niin näytelmän eteen, maksutta. Öh,tuota... Samainen henkilö paljastui melkomoiseksi manipuloijaksi ja kaksinaamaiseksi venkoilijaksi, valitettavasti- joten ehkä se kunnioitus pitäisi ensin ansaita.

Ensi-ilta sujui vallan mainioisti, sateessa :) TAi kyllä sade lopulta loppui ennen väliaikaa. Eipä se silti meidän tahtiamme haitannut! Ohjaaja oli tyytyväinen ja muuten, ensimmäiset väliaplodit sain minä! 

Olen useasti huomannut, kuinka Ukko katsoo minua ihmeissään. Minä nimittäin  usein hymyilen itsekseni, suorastaan nauran. Ja mistäkö se johtuu, no siitä, että olen kuin olenkin hitsin onnellinen. Tämä näytteleminen on vähintäänkin terapeuttista!