Niin, lomani sitten loppui tänään. Mutta kyllä oli ihana ja pitkä loma. En käynyt missään ulkomailla, olin kotosalla vain. Tai en tietenkään koko aikaa. Ilmoittauduin kuun vaihteessa kuntosalille ja kävinkin siellä ahkeraan nämä kaksi viikkoa. Ja ilmat kun ilmatkin vielä lämpenivät, olin aivan pähkinöinä-  sain Tytiltä vanhan polkupyörän ja sillä viiletin pitkin ja poikin. Pesin Jössen kanssa mattoja ja kävin mustikassa anopin ja ukon kanssa.  Oli niin mukavaa! Töihin meno oli aika tiputus... Mutta kyllä se taas vähän ajan päästä sekin maittaa.

Kesänäytelmän loppukaronkkaa ei ole vielä pidetty, julkkis kutsui syntymäpäivilleen, mutta en minä sinne mene. Kaverit sano, että mene, pääset lehteen - höh. Olen niin kertakaikkiaan täynnä muutamia ihmisiä siitä porukasta, etten todellakaan jaksa niitä naamoja katsella yhtään enää.

Tällä hetkellä odotan eniten tanssituntien alkua ja talvinäytelmään kutsua. Katselin myös yhden teatteriporukan kursseja... mutta niihin pitää sitoutua, jos ilmoittautuu- enkä välttämättä pysty - odottelen nyt ainakin muutaman viikon sitä kutsua. 

Pikkusiskolla on miesystävä. Ärsyttää välillä se puhelimen kyttäily ja myhäily viesteille... varsinkin kun ollaan seurassa. Mutta se hänelle suotakoon, kun on kerran hyvän ystävän löytänyt, muutaman vuoden itseään nuoremman hiljattain eronneen kahden murrosikäisen lapsen isän. Eipä niitä namuja ole liiemmälti tarjolla tässä kaupungissa.