Mitä, enkö todellakaan ole kirjoittanut koko heinäkuussa! Päivitänpä tässä siis koko kesän kerralla:

Kesähän oli paska, siis kelien suhteen. Oli joko kylmää tai satoi, tai sitten satoi ja oli kylmää. Näytelmämme ensi-ilta oli heinäkuun alkupuolella ja sitä ennen olimme useana iltana värjöitelleet sormet ja varpaat sinisinä harjoitukset läpi. Sää kuitenkin suosi ensi-iltaa, joka oli sentään sen produktion järjestäneen seuran 70-vuotisjuhlanäytös (ilman yhtäkään paikallista tai seuran jäsentä esiintymässä) Näytöskauden ajan olin hyvin ansaitulla kesälomalla. Mökkeilyhän meillä jäi aika vähiin, koska matka teatterilta mökille oli pitkä , eivätkä säätkään suosineet . Vietin siis päivät kotona lähinnä kotitöitä tehden. Näytelmä sai hyvän vastaanoton ja porukkamme olikin varsin taitava, ei ollut yhtäkään heikkoa lenkkiä. kaikki katsomassa käyneet sukulaiset ja ystävät tykkäsivät kovasti.( nuorempi siskoni ei tosin taaskaan "ehtinyt" tulla katsomaan) Teatteri vain oli pieni, katsojia mahtuu n. 100 kerrallaan. Olin näyttelijöistä tai oikeastaan koko työryhmästä vanhin, mutta eipä tuo haitannut. Muutama asia kuitenkin ärsytti, mitenkäs muuten. Ensinnäkin, näytelmään valmistautumassa piti olla jo kahta tuntia ennen, juostiin lenkki ja sitten pelattiin jotain tai tehtiin "mitä kuuluu?"- kierros. Sitten nuoret halusivat nauttia eväänsä. Yhteistyön harjoittelu oli mielestäni ok, mutta yhteinen juoksulenkki TURHA ja syönyt olin jo kotona. Toinen ärsyttävä asia oli erään nuoren kollegan jatkuva hölöttäminen. Kun valmistauduttiin esitykseen  "bäkkärillä", meikattiin ja pukeuduttiin, yritettiin keskittyä, niin tämä yksi näyttelijänalku puhua pajatti, ellei puhunut niin lauloi tai hoki jotain mainoksien myyntimantroja ja-loruja. Viimeisien esitysten aikoihin olin jo valmis heittämään häntä kengällä, että vaikenisi. Keskity sellaisessa älämölössä sitten!! Aargh! 

Sain kuitenkin tuosta näytelmäproduktiosta paljon harjoitusta ja kokemusta, sekä itsevarmuutta näyttelijänä. Aion käyttää kaiken oppimani hyväkseni, sillä minä aion tätä todella jatkaa. Suuri haaveni olisi laulunäytelmärooli tai jokin klassikko. No, aika näyttää, ei tässä jäniksen selässä olla.

Sitten toiseen produktioon, siihen suureen, jossa olin vain järjestämässä johtokunnan puolella. Ja jonka johtokunnasta hyppäsin pois alkuvuodesta. Sen ovat ammattilaiset hoitaneet vallan mainiosti. Esitys sai laajaa huomiota mediassa ja sitä kehuivat kriitikot kilvan. Minäkin sain luvatut vapaaliput ja ukon kanssa käytiin sitten elokuun alussa esitys katsomassa. Odotin jotain vau- kokemusta, mutta ei sitä tullut. Toki ammattilaiset osasivat asiansa, mutta ei me isännän kanssa ymmärretty tätä taiteen lajia, että sillä tavalla jäi tyhjäksi. Suuri osa yleisöstä ainakin näytti ymmärtävän ja olevan haltioitunut, mitä me vähän kyllä ihmettelimme. No, ehkä me olemme tolloja. Muutama kohta aiheutti meille jopa vaivaantumista,  osan kuuntelimme ja katselimme vaitonaisina, parissa kohdassa olin jo tarinan päällä ja sain yhteyden, mutta sitten se meni ohi.. Joka tapauksessa käytin sitten viimeisen ja ainoan oikean lomaviikkoni rästiin jääneisiin kotitöihin ja tämän ison produktion kahvitarjoilussa talkoiluun.  Nyt siis töissä taas, eikä mitään työmotivaatiota.

Jösse ja vaimo muuttava pohjoisesta himpun verran etelänpään ja isompaa kylään. Rouva ei viihtynyt työpaikassaan pohjoisimmasta pohjoisessa pikkukylässä vaan etsi viran toisesta :) Toivottavasti viihtyy tuolla, Jösselläkin voi olla mahdollisuus vaikka opiskeluun siellä.