että, kun yksi asia loksahtaa kohdilleen, niin toinen menee sijoiltaan. 

Tänään olin uuden työnantajani ja hänen myyntipäällikkönsä kanssa haastattelemassa myyjäehdokkaita myymälääni.  Tulin tosi hyvin toimeen molempien kanssa, jotenkin vielä tämä työnantajani tuntui niin kovin tutulta. Ihan kuin tuntisin hänet jostakin muusta yhteydestä aiemmin... mutta mistä? Hän toimii nimittäin aivan eri paikkakunnalla, hänen myymälöitään ei ole täällä aiemmin ollut jne.  No, ehkä se tässä joskus selviää. Niin, minä saan valita työntekijäni! Ja sehän onnistuu, nyt saan sellaiset työkaverit kuin itse haluan.

JA ettei fiilikset aivan taivaisiin lennä, niin Jörnin asiat taas ovat hieman rempallaan. Poika oli kaverillaan eilisestä ja tänään oli aika klinikalla... siellä hän ilmeisesti kävikin, mutta sitten nappasi poliisi. JA miksi?? No, pojalla on sakkoja maksamatta ja hänelle oli tullut kutsuja poliisikuulusteluihin tai oikeudenkäynteihin, mitä lie, ei ehtinyt puhelimessa kertoa. Eihän ne kutsut ole perille löytäneet, kun osoite on jäänyt muuttamatta.Sitä en tiedä, miten poliisi hänet katukuvassa tunnisti, vai tunnistiko.. Äh. Inhottavaa. Toisaalta tiedän, että hänpä on nyt turvassa.

Tytti sitten: hänen poikaystävänsä ei lainkaan ole minun mieleeni. Mokomakin pallinaama koko jätkä. Ja sen lisäksi ketku, jonkin aineen käyttäjä hänkin... ainakin veljensä on tiettävästi täysi narkomaani. Mutta ei tämä pikkuvelikään ihan selko tapaus ole.  JA tajuaako  Tytti oman tilanteensa? EI! Likka on vaan tiukasti sitä mieltä, että tämä poikaystävä kannattaa pitää. Koska kukaan muu ei kuulemma likkaa kestä, tai niin hän luulee. Onhan Tytti vaikea luonne (isäänsä tullut), mutta aikansa kun hakee, niin löytää taatusti paremman. Ei sitä kahdeksantoistavuotiaana tarvitse vielä kenenkään kanssa vakavasti seurustella.