Kävin sunnuntaina 21.2. pikkusiskon kanssa katsomassa taas Jösseä. Poika oli todella hyvässä kunnossa ja odotteli vähän pelolla maanantaina tapahtuvaa siirtoaan. No, sitten maanantaina, kun siirto oli tapahtunut, hän viestitti minulle, ettei missään tapauksessa halua jäädä nuorisopaikkaan. Illalla sitten ajoin  tuntitolkulla huonossa säässä sinne maaseudulle ja hain pojan pois. Olin ensin todella pettynyt ja pelkäsin jo, että hän lähtee omin luvin hoitopaikasta pois. Mutta vapaaehtoisestihan hän siellä oli, joten ilmoitus lähdöstä riitti.

Siitä lähtien hän on ollut täällä meillä ja ilahduttavasti toipunut. Jörn on jälleen oma ihana itsensä!! Hän ei kuitenkaan ole ottanut kaikkiin kavereihinsa yhteyttä, mikä onkin hyvä asia. Joidenkin kanssa hän on pitänyt yhteyttä Facebookin kautta ja tänä iltana hän lähti tapaamaan erästä kaveriaan kaupungille. Minua se hieman huolestuttaa, mutta olen yrittänyt olla miettimättä pahinta.

Itse lähettelin niitä hakemuksia muutamia eri paikkoihin ja sain kutsun haastatteluun viime torstaille, 25.2. Haastatteluun mennessäni olin juuri miettinyt erästä Meeriä sieltä metallikurssilta (myös kaupan alalla)  ja niinhän hän tulikin vastaani ovissa. Eli hän haki samaa myymäläpäällikön paikkaa kuin minä. Haastattelu oli varsin mukava, olin rennosti oma itseni ja kerroin myös mielipiteitäni. Totesivat vaan, että onpa täällä nyt hyviä ehdokkaita meillä- tulee vaikea valinta. Lupasivat soitella seur viikolla. Minä sitten siitä lähdinkin hyväntuulisena ja kävin vielä samalla reissulla tapaamassa entistä työkaveriani Eevaa.

Koko viikon olen odottanut hieman pelokkaana puhelua. Laitoin uuden hakemuksen jälleen eteenpäin ja kävin työkkärissäkin, mutta ei annettu toiveita. Mitä pitemmälle viikko kului, sitä enemmän halusin hakemaani myymäläpäällikön paikkaan!! Tänä aamuna olin aivan jännittynyt, ja päättelin , että olen varmasti aivan lopputaistoissa mukana. Että ovat jo alkuviikosta ilmoittaneet varmoille hylätyille jo... Sitten minulle soitettiin.  Nainen jutteli ensin vähän säistä ja sen semmoista ja kyseli sitten, minkälainen fiilis minulle haastattelutilanteesta jäi. Sanoin, että hyvä, mutten muistanut kaikkea teille itsestäni mainostaa, esim kielitaitoani. No, tuo nainen totesi ettei se haittaa, sillä haluamme sinut tänne töihin silti!!!!!!!!!!!!!!!!! Olin aivan äimistynyt, IHANKO TOTTA?? Niin, totta- sinä osoitit tuntemuksesi ja innostavan olemuksesi meidän tarpeisiimme sopiviksi. Ja niin sovimme tulevasta. Saan ottaa osaa myös työntekijöiden valintaan. Jännää! Liike avataan huhtikuun puolessa välissä.

Tämä oli aivan ihana uutinen. Työ on täysiaikaista ja palkkani nousee huimasti! Paikka on tosin naapurikunnassa, mutta siitä viis- onhan minulla oma auto.

Olen onnellinen, ei tarvinnut kauaa työttömänä kärvistellä!