Olen varmasti jo kertonut teille, että olen ollut marraskuusta asti työtön ja käyn nyt kurssia, jossa tutustutetaan naisia teknologiateollisuuden ammatteihin. Olisi niin kivaa oppia työ, josta maksetaan oikeaa palkkaa! Mutta riskit vaan ovat suuret. Entäpä jos laman jälkeen ei teollisuuteen aukeakaan niin paljon työpaikkoja, kuin lupaavat?? Mun on pohdittava asiat selville ihan lähiviikkoina, sillä kurssi loppuu helmikuun alussa ja silloin pitäisi jo tietää, mitä aikoo.

Tytti meni isänsä luo tänään suoraan koulusta ja aikoo viettää siellä yönkin. Elleivät riitaannu... Tytin isä on Hemmo Paskiainen, psykopaatti, narsisti ja juoppo. Enkä liioittele yhtään! Olin vanhemman poikani Jörnin kanssa sellaisessa henkisen väkivallan kehässä, kun asuimme saman katon alla. Hemmo systemaattisesti "söi" poikaani, joka oli vain runsaat kaksi vuotta vanha, kun tapasimme. Hemmon kanssa seurustelu on yksi niistä asioista, joita elämässäni kadun. Tuosta lähes 8 v. kestäneestä seurustelu/avoliitosta on kuitenkin hyvää tyttäreni Tytti, joka syntyi Jössen ollessa viisivuotias. Jätin Hemmon kun Tytti täytti viisi ja minä valmistuin kauppaopistosta, jossa olin aikuisopiskelijana. Tapasin silloin Miehen, mutta hän ei ollut eromme syy, vaikka Hemmo varmasti itsekkyydessään niin kuvitteleekin. Narsisti kiristi minua ja uhkasi oikeudenkäynneillä, joissa kertoisi minusta huimia tarinoita--- lähdin Jössen kanssa, mutta jouduin jättämään Tytin hänelle. Lapsiparka. Tytti oli kuitenkin luonani joka ainoa viikonloppu ja lähes kaikki koulun lomat. Kun hän täytti 15, isänsä vihdoin taipui siihen, että tyttö muutti luokseni. Tämän vuosia kestäneen kiusanteon takana oli se ajatus, ettei Hemmo halunnut maksaa minulle  mitään elatusmaksuja! No, näitä tarinoita on vaikka kuinka. Kirjoitan niistä taas joskus....

Jörn "Jösse" on ollut aina hankala tapaus. Hän on ollut oman tiensä kulkija. Olen yrittänyt ohjata häntä oikealle tielle, aika huonoin tuloksin. Poika on mennyt kaveriporukan mukana melko hunningolle. Silloin kun hän vielä oli avoliitossa, oli elämä melko mallillaan, mutta eron tultua homma repesi. Nyt  kun takana on reilu vuosi kaikenmoista sekakäyttöä ja muuta sekoilu, hän on menossa hoitoon. VIHDOIN! Viime aikoina hän on myös ymmärtänyt perheen tärkeyden. Ne kerrat, kun hän on täällä kotona, hänellä on ollut hyvä olla. Näin hän itsekin sanoo! Mutta muualla maailmassa on vaarallista. Poika tuntuu olevan aina siellä missä tapahtuu. Tämä oli hänelle tyypillistä jo pienenä poikana. Hän pärjäsi hyvin koulussa, mutta peruskoulun lopulla alkoi alamäki koulunkäynnin suhteen. Ammattikoulun käymisestä ei meinannut tulla mitään. Hän keskeytti sen ja kävi lävistäjä-tatuoijaopissa, lopulta vaadin hänen suorittavan ammattikoulun loppuun jotta saisi jonkin ammattinimikkeen. Ja niin kävi, mikä olikin todella onnekasta. Hän on "kaveripiirinsä" ainoa, jolla on ammatillinen koulutus....

No, eipä tällä kertaa muuta. Jatkan taas joku toinen päivä.