Vapaa viikonloppu ja lauantai-ilta. Kohta menen saunaan nautiskelemaan.  Mulla on nyt jo vähän kurkku kipeänä, meillä on tuo miesväki sairastanut muutaman viime viikon ajan. Ehkä se vihdoin on tarttunut minuunkin. Yskittääkin vähän. Toivottavasti tauti sitten iskee kunnolla, että voin sairastaa kotona ja parantua rauhassa. Jos taas olen puolikuntoinen, joudun olemaan töissä ja sitten se tauti pitkittyy ja pitkittyy. Paska.

Palaveri oli sitten vihdoin. Ja kyllä olikin mukava palaveri. Keskuteltiin kunnolla ja pomot kysyivät onko meillä kaikki hyvin. Kaikki olimme sitä mieltä, että hyvin on. Meidän porukka viihtyy töissään hyvin ja kehuivat mua hyväksi pomoksi.:) Kaikki siis kääntyi lopulta hyväksi. Mun isopomokin sanoi, että Sally , unohdetaan se puhelu silloin aiemmin- että hän oli niin hermostunut ja minä osuin juuri siihen saumaan. Että tuli kaadettua minun niskaani turhautumistaan. Ymmärrän. Olin kyllä sen palaverin jälkeen ihan niin helkkarin helpottunut ja hyvällä mielellä.

Sitten, pikkusiskoni, joka on puheenjohtajana eräässä seurassa, lopettaa puheenjohtajuutensa keväällä. Sanoi sitten aikovansa ehdottaa paikalleen minua. Minun on pakko kieltäytyä, en halua siihen myllyyn, en todella.

Kävin hammaslääkärillä tekemässä suunnitelmaa näiden hampaiden uusimiseen. Pankkiin täytynee mennä lainaa hakemaan, sen verran kallista on implanttihoito. 

Mutta nyt on kaikki meillä hyvin. Laihtari on tuottanut tulosta. Rahastakaan ei ole pulaa.

Elämä hymyilee.