Onneks mulla on huomenna vapaapäivä, tai oikeastaan vapaa viikonloppu, näin pitkästä aikaa. Nyt mulla tuntuu olevan saakutin moni asia pielessä. Ekana Jösse soitti tänään ja satuin oleen työmaalla. Mulla ei ollut asiakkaita sillä hetkellä, mutta kohta tuli vanhahko pariskunta. Vaimo katseli postikortteja ja mies tuli käveleen sisälle. Jatkoin puhelua, mies katsoi mua, muttei näyttänyt yhtään "kysyvältä", eli ajattelin hänen katselevan vain ympärilleen sillä välin kun vaimo valitsi kortteja. Kohta pappa kääntyi kannoillaan ja lähti mummelinsa kanssa pois. Kun menin myymälän puolelle, pappa mulkaisi mua ikkunasta niinkuin vain halpaa makkaraa vois mulkaista. Että mua kylmäs.... ajattelin heti, että nyt ne laittaa johtajalle postia. Kunnes sitten järkeilin, että ei vanhukset mitään meilejä laita, eikä ne tiedä ees mihin soittaa. Mutta silti jäi syyllisyys painaan. Ok. Jössen uutiset olivat perin paskamaisia. Se on taas sekoillut jotakin. Kyllähän tässä semmoista ilmassa on ollut jo jonkin aikaa. Viime viikonlopun vedätys muun muassa. Se kuulosti kyllä nyt selvältä, mutta teki niitä äänieleitä puhelimessa, josta päättelin että jotakin oli otettu. Ilmeisesti lääkettä.  En saanut enää myöhemmin yhteyttä, mutta toivon totisesti, ettei se poika sekoile yhtään enempää. Tyttöystävä-parka saa kärsiä Jössen typeryyksistä.

Sitten mua on kalvanut inhottava kateus. Siis olen ollut kateellinen eräästä asiasta jo jonkin aikaa, enkä millään meinaa siitä päästä. Tilasin Englannista jo Bachin kukkatippojakin kateuteen, mutta olen ottanut niitä vasta kahtena päivänä. Vaikutus on ollut lyhytaikaista- valitettavasti. Mutta toivon, että hoito auttaa pidemmän päälle ja pääsen tuosta kammottavasta tunteesta. Kyseessä on nimittäin asia, jonka olisin itse voinut saada tai tavoittaa, jos vain olisin ollut tietoinen ja hoksannut ajoissa. Tietoa asiasta pimitettiin minulta tietoisesti, jotten päässyt tavoittelemaan sitä. Nyt sen saavutti samainen henkilö, joka tietoa panttasi... ymmärrättehän, ko. henkilö halusi jutun itselleen ja pimitti sen siksi minulta!! Se ottaa aivoon, mutta ennenkaikkea se aiheutti kateutta. Ja aiheuttaa edelleen. ÄÄÄÄK!  Mää vihaan olla kade!

Työpaikassani on mukavaa olla ja tulen vallan mainiosti toimeen valitsemieni alaisten kanssa. Parin viikon päästä meillä onkin kaksipäiväinen koulutuspalaveri.

Ostin muuten Antti Heikkilän vähänhiilihydraattiset keittokirjat. Olivat kalliit, mutta halusin ne ehdottomasti. Nyt olenkin ollut pari viikkoa vähähiilarisella- taas- ja kyllähän paino on laskenut. Kunpa vain pystyisin pitämään linjan!!

Kohta lähdetään Lontooseen. Oltiin anoppilassa viikolla ja eikö anoppi hokenut, että miksi te sinne menette terroristien pommien ruuaksi. Ja puhui tästä jopa Allun aikana, onneksi Allu ei juuri kuunnellut... Meinasin jo ärähtää, että perhana, luuletko, että me perutaan maksettu matka? Sitten se vielä kyseli, että kumpi puhuu paremmin englantia, minä vai Allu??!! Voi hitto, vastasin että, enköhän se minä ole, Alluhan on vasta ala-asteella! Mutta ei mun perusteluni paljon anoppia kiinnostanut... arvaan kyllä kysymyksen taustan, ukon veli, Hans, on tietysti leuhkinut (niiden poika on saman ikäinen) kuin heidän perheessä Sampsa-poika puhuu paremmin enkkua kuin vanhempansa!! Ja sitä Hans ei varmasti liioittele, sillä hän tai vaimonsa eivät taatusti osaa englantia paria sanaa enempää!!  Hansilla on tapana kehua retostella vähän joka asialla. Kerran eräissä juhlissa hän kehuskeli, kuin Sampsalla on englanti kymppi. Ja minä ihmettelin piruuttani, että joko Sampsa on saanut numeroita todistukseen, vaikka meidän Allu on saanut vasta rasteja ja asutaan sentään samassa kaupungissa!! Siinä kohdin Hansin oli peruttava puheitaan, hän kuulemma tarkoitti kymppejä kokeista... hehhheh.