Viimeinen näytäntö ohi. Takki tyhjä. Näytelmän käsikirjoittajan (=kirjailijan romaanin näyttämölle sovittajan) luona illalla. Osa ryyppäsi ja saunoi, osa ei. Tultiin siskon kanssa ajoissa pois. Näytäntöä oli katsomassa  myös serkkumme ja äitimme serkut, jotka kävivätkin meitä tervehtimässä. Olipa katsomossa myös työkaverini, joka myös jutusti näytöksen jälkeen. Varsinaisena yllätyksenä olikin sitten katsomossa ollut muutama nuoruudenystäväni, sain kehuja Facebookin välityksenä heiltä!

Niin, kirjoitan tässä äkkiä, kun pitää joutua vielä töihinkin  tänään. 

Jösse oli saanut torstai-perjantain välisenä yönä puukon selkäänsä ja hänet leikattiin perjantaina aamupäivällä. Poika suvaitsi soittaa mulle perjantai-iltana- oli kyllä niin  mömmöissä, että oikein potutti ja tulihan sieltä taas se hirveä ryöppy, että kiitti vaan, vuoden äiti! La-aamuna sitten anteeksipyydellen soitettiin ja haluttiin sähkötupakkaa, jonka Tytti avuliaasti pojalle sairaalaan toimitti, minun ollessani estynyt. Puhelut varsinaista ruikutusta, Tytti kertoi että poliiisi oli haastatellut Jösseä tapahtuman tiimoilta. Puukottaja on joku huumehörhö (yllätys?) ja Jösselle ennestään tuntematon. Noh, siitä koittaa oikeudenkäynti varmasti. 

Kovat kivut varmaankin pojalla on, en sitä väitä, mutta ilmeisesti tyttöystävä on myös kuljettanut omia lääkkeitä sairaalaan. :( Olin sunnuntai-aamuna katsomassa häntä ja totesin saman, minkä Tytti: poika ruikuttaa lääkkeitä lisää. Hävetti. Lääkäri ei myöntynyt mihinkään, mikä tietenkin oli hyvä. Hävetti perhanasti, sillä osastolla on töissä myös Ukon nuorimman veljen vaimo... Yritin kuitenkin pysyä urhoollisena, vaikka poika aloittikin lääkärin mentyä kauhean messun- ja lopulta minun oli lähdettävä pois. Uhkailua ja huutoa :( Kokosin itseni viimeistä teatterinäytäntöä varten.

Tänä aamuna heräsin pojan puhelinsoittoon. Hän oli muka kotiin lähdössä. Kun kielsin, etten todellakaan lähde hakemaan, hän uhkasi NIIIN SATUTTAA MINUA- TULET KÄRSIMÄÄN- SUA KUULE VIELÄ SATTUU- MÄÄ KOSTAN... jne. Toivottavasti ei ole soitellut minun vanhemmilleni- eikä hän ole todellakaan vielä edes kykenevä sairaalasta poistumaan. :( :(