Teatteriharkat töiden jälkeen aivan tautisen kylmässä säässä. Mulla oli hanskat, talvikengät ja pipo, silti palelin. JA niin paleli muutkin. Kerroinkos mä jo, että mulla ja vastanäyttelijällä on ollu silmäpeliä? No siis on, ja oikeesti, en kuvittele. Mihinkähän tämä johtaa... höh, ei mihinkään. Mut kiva tietää, että vielä on vähän vetoa jäljellä . 

Jösse on ollut ok. Tosin se on taas kaverillaan, mutta olkoon. Alkoi jo kyllästyttää sen kotona heiluminen. Ensinnäkin se on aina mun työhuoneessa mun koneella ja katselee mun telkkaria. Tämähän tarkoittaa sitä, että joudun surffaamaan netissä vain tabletilla ja katselemaan yläkerran telkkaria. Sitä makuuhuoneen vempainta nimenomaan, koska olkkarin telkusta tulee urheilua! Enkä jaksais millään sitä katsella tai kuunnella, siksi siirryn makuuhuoneen puolelle kuulokkeiden kera. Tämähän nyt on tietysti pieni asia ja vaiva- mutta Jössen meille tultua en ole saanut noudatettua uutta selluliitintappo-ohjelmaani. En jumpaa, enkä tietenkään ruokavaliota, joten hukkaan meni nekin rahat.- Lapsi kotona- mikä ihana tekosyy! Heh heh. Silti olisi kyllä jo aika pojan etsiä oma asunto.  Tai kai se koko ajan hakeekin.

Allulla loppuu koulu, sitten aletaan jännittää, mahtoiko se päästä hakemaansa kouluun. Mää pahoin pelkään, ettei pääse. Mutta lätkäisen kyllä tällaisten epäilyjen takia itseäni poskelle, varsinkin jos hän sinne pääsee.  Ja hei, mulla on enää pari viikkoa loman alkuun. :) Jeeess. 

Tytti on ensi viikolla äänessä radiossa! Paitsi, että se oli lenkillä loukannut jalkansa :( mutta toivottavasti se ei haittaa töitä.

Nyt menen nukkumaan, koska huomenna on rankka työpäivä ja toimari tulee käymään- sovitaan siitä lisähommasta ja palkankorotuksesta. Mutta ei minusta hei miljonääriä tule...