Ja minä olen töissä.

Huhtikuussa ei sitten paljon ehtinytkään kirjoittelemaan. Ilmoittauduin vähän läpällä erääseen tanssiohjelmaan, kun satuin kerran Tytillä ollessani koneella jonkun kutsun olevan. Ilmoitin vielä haastavani Tytin mukaan. Kului aikaa muutama viikko ja sain puhelun tuotantoyhtiöltä, minut oli hyväksytty ohjelmaan mukaan ja vanavedessäni Tyttikin pääsi osallistumaan. Aikataulu oli tietenkin hirveän kiireinen, huhtikuun aikana toteutettiin toistakymmentä tanssiharjoitusta pienemmällä ja vähän isommalla porukalla. Koko homma huipentui sitten kuun lopussa koko päivän kestäneisiin kuvauksiin, joissa iso ryhmämme esitti oppimansa tanssin.

Tanssi oli upea, alunperin koreogragimme suunnitteli sen huolella, jotta kokonaisuus olisi näyttävä- mutta niin vain tuotantotiimi "söi" paloja sieltä täältä. Osa tanssijoista jäi pois treeneistä, sitten vaihdettiin musiikki viime tipassa mahtavasta biisistä typerään suomalaiseen lallatukseen ja kaiken huipuksi lopullinen esitys tyrittiin väärällä valaistuksella! Kyllähän se varmaan hyvältä näyttää sellaiselle, joka ei tiedä miten upea se alunperin oli! Me tanssijat olimme tyrmistyneitä. Ärsyttää, kun toiset laittavat itsensä likoon ja yrittävät tosissaan, niin mitä tekevät "tekniikan ammattilaiset" ? Eivät edes yritä!  Olen liian usein viime aikoina törmännyt tällaiseen "tää ny vaan on mun työtä, enkä yritä kyllä yhtään tulla vastaan tai parantaa tulosta vapaaehtoisesti"  Olen itse asiakaspalvelussa ja teen aina kaikkeni  asiakkaan eteen,siksi on  vaikeaa ymmärtää sellaisia, jotka ammatissaan tekevät vain sen mikä on pakko, että jälki olisi jonkinmoista. Puuttuu se työmoraali ja ammattiylpeys- tai jokin ylpeys on, mutta se yleensä sitä paskantärkeilyä! Ja palkka on kuitenkin kaksinkertainen asiakaspalveluammatteihin verrattuna.  Uuh, tulihan vuodatettua. 

Joka tapauksessa harjoittelimme ahkerasti joukossa Tytin kanssa. Välillä minulla meinasi myös usko ja toivo huojua, kun Tytti on niin negatiivinen. Marmattaa vähän joka asiasta- toki se varmaan liittyy nuoreen ikäänkin- mutta minua se marmatus ja valitus rasittaa, koska lähtökohtaisesti pyrin parantamaan asioita, jos toisilla ei ole hyvä olla. Niinpä sitten stressasin välillä tästä turhan marmattamisestakin, kun ei mikään auttanut, aina oli uutta marisemisen arvoista asiaa. Opiskeluista, raha-asioista ja vaikka mistä.

Töissä yritetään kovasti opastaa nuoria talon tavoille. Minulla alkaa teatteriharjoitukset viikoittain ja kuun puolessa välissä jo harjoitellaan kahdesta kolmeen kertaa viikossa. Hyvä siitä näytelmästä tulee, kunhan opin vuorosanat!

Vappua vietetään sitten töitä tehden, mutta eipä sillä väliä. Eilen olisin ollut vapaalla, mutta äijä ei jaksa liikahtaakaan  kotoa mihinkään. Voi hyvänen aika, miten kyllästyttävää on kun joulu, pääsiäinen ja vappu ovat samanlaista iänikuista möllöttämistä kotona telkkarin ääressä!  Heh, taidan olla tänään pahalla tuulella! Kirjoittelen taas, kun olen positiivisempi.