Soitin tuossa tärkeän puhelun, jota olen jännittänyt ja jahkaillut jo päiväkausia, niin että oli ihan vatsani kipeä. Mutta nyt, kun sain asian kerrottua, tipahti taakka sydämeltäni. Minä olen rehellinen ihminen, ihan  liiankin kanssa ja jos jokin painaa omatunnollani, on minun pakko tunnustaa tai kertoa jollekulle. Nyt kerroin. Vakavan asian töistä. Mutta ei siitä sen enempiä.

Jösse otti ja lähti jonkun naikkosen kämppäkaveriksi. On ollut jo pari viikkoa muualla. Minä siivotessani keräsin yli 70 tyhjää kaljatölkkiä ja muutaman viinapullon kaiken maailman jemmoista pojan sängylle odottamaan.Aika härskiä, olen sentään asettanut täyden kiellon päihteille! Kävi varmaan ahtaaksi meidän säännöllinen elämämme, ei ollut jännitystä tai jotain. Liian turvallista. Aloin jo vähän tuuppia häntä tekemään jotain muutakin kuin olemaan tietokoneella ja nukkumaan vähän välissä.No, toivottavasti naikkonen jaksaa katsella Jösseä jonkin aikaa.

Hammasremppa on valmis ja maksettu. Kyllä näillä nyt muutama vuosi mennään.

Näytelmän ensi-ilta lähenee, vajaa pari viikkoa ja olemme lauteilla.

Ja se seesteinen mieli on ainakin tällä hetkellä jossakin hukan teillä. Eipä kestänyt kauaa tämän akan seesteisyys. Mutta toivon sen tunteen vielä palaavan. Rauhaa.