Harjoitukset teatterissa tihentyvät jo kertaan viikossa ja tämä vaatii ponnistelua työpaikalla. On pakko järjestellä työvuoroja uudelleen. Olin viime viikon talvilomalla ja nautin niin hemmetisti vapaudesta. Lomaviikolla sain odottamattomia (lue: pelättyjä) uutisia. Jössen tyttöystävä Hanna, on raskaana. Jösse ilmoitti, että :" Äiti, mitäs tykkäät, susta tulee mummu lokakuussa!" Pakkohan mun on tykätä, pelkään vain mitä tästä tulee... Hanna on nuori, J on hänen ensimmäinen "vakava" poikaystävä. Koulu kesken, takana syömishäiriö, lapsen isä entinen narkomaani ja hepatiitti-positiivinen sekä pitkäaikaistyötön... listaan voisi vielä jotain lisätäkin. Tyttö on vähän kahden vaiheilla tulevaisuuden suhteen. Toivon, ettei Jösse kauheasti painosta päätöksenteossa. Helppohan miehen on sanoa, lapsi seuraa kuitenkin äitiään. Toisaalla Jössen oma isäsuhde on aivan olematon, hänen isänsä ei koskaan kyennyt olemaan oikeasti isä. Edelleenkin harvat tapaamiset ovat jäykähköjä ja pinnallisia.Jään odottamaan, mummoudunko todella vai en.

Tanssitunneilla on taas hauskaa. Uusi opettajamme on mukava ja asiantunteva, hänellä ei tosin ole paljonkaan huumorintajua. Minulta aina välillä lipsahtaa kaikenlaista hauskaa (muka) sanottavaa, joka ei välttämättä aukene hänelle. Harmi. Olen kuitenkin iloissani siitä, että palasin flamencon pariin. :)  Kymmenen kerran salsakorttini sen sijaan uhkaa mennä vanhaksi- olen ollut  kertakaikkisen laiska menemään niille tunneille. Joskus kun saan Tytin mukaan, saan lähdettyä salsaamaan. Mutta...

Näyttelemisestä vielä. Osani on varsin rehevä ja reteä! Olen miesten ympäröimänä ja viime harjoituksissa ohjaaja (jolla ON huumorintajua) riehaannutti minut täysin. Oli hauskaa. Mutta varsinainen morkkis minulle tuli seuraavana yönä: Mitä jos menin liian pitkälle, jos vedin överiksi ja kanssani näyttelevillä miehillä oli kiusallista olla seurassa? Istun vastanäyttelijäni sylissä  suuren osan aikaa ja olen varsin likellä muitakin miehiä, sitten vielä tyrkkäilen avonaista puseroa suurin piirtein heidän naamalleen. Rooli vaatii tätä (olen ilotyttö) mutta miten pitkälle voin mennä??  On niin tehnyt mieli soittaa ohjaajalle ja hakea häneltä tukea morkkikseeni- mutta sitäkään en ole uskaltanut tehdä. Hemmetin pelkuri!