Niin, olen siis juurikin lähdössä töihin, mutta kirjoitan nyt muistaessani. Meikäläinen kun on pyhätkin työmaallaan... kyllähän se välillä kampee, eipä silti, että olisi varaa valittaa. Periaatteessa olen tyytyväinen myymälänpäällikön toimeeni, on kokopäiväistä työtä (mikä on liikealalla nykyään harvinaista) palkka sovittu ihan mukavaksi ja kivat alaiset. Sikäli kaikki kohdallaan. Työajat eivät ihan toiveita täytä...mutta...

Eilen olin töiden jälkeen  teatteriharkoissa. Ohjaaja oli kuin olikin tajunnut, että aikaa on vähän jäljellä! Hän oli laatinut suunnitelman visioistaan ja toteutimme sitä nyt näyttämöllä. Ehkä hänellä on selkeä visio, mutta eipä hän sitä juuri osannut meille selittää. Oli aikamoista sekoilua. Mentiin ja tultiin... ohjaaja oli hermona. Sitten minä hyväkäs vielä pelleilin kaikenmoista. Oppisinpa olemaan joskus vakava, sillä minusta saa aina sellaisen kuvan, etten ota tosissani. Nauran ja hassuttelen aina. Ensi torstaina aion olla harjoituksissa vakavana ja tosissani, ettei ohjaaja menetä täysin hermojaan minun suhteeni. Ei siellä kyllä kukaan ollut ihan oikealla aaltopituudella ohjaajan kanssa, oltiin vähän niinkuin ellun kanat koko porukka.  Hienoa kuitenkin, että homma alkoi edetä vihdoin.