Nyt alkaa taas tahti kummasti kiihtyä. Tällaista on mun elämäni, liidän ja lennän korkealla ja kovaa, sitten tulee välillä syöksy maahan päin ja matalakiitoa, kunnes otan nokan kohti taivasta. Hip hei, näin sitä mennään!! Säntään sinne tänne ja ajatukseni laukkaavat, pakko saada uudistua jollain tapaa. Intuitio kertoo asioita, hylättäviä ja hyväksyttäviä.

Olin eilen haastattelussa siellä kurssipaikassa. Ei ollut mitenkään innostava haastattelu, päin vastoin... tulin jopa siihen tulokseen, ettei mun kannata sinne mennäkään. Haastattelijat olivat nuiveita tyyppejä, vakavia ja innottomia. Ole siinä sitten innostunut itse! Hymyilin ja sain happamia ilmeitä vastaan, tuli suorastaan kiukku!! Mitä ne luulee olevansa, niittenhän olis pitäny mainostaa kurssiaan mulle, eikä katsoo niinku hepo kelloo. Jäi kurja fiilis. Tulin kotiin ja aloin etsiä työpaikkaa, lähettelin jo hakemuksia semmoisiinkin paikkoihin, joihin en oikeasti edes halua. Miksi? No, ehkä olin jonkinmoisessa paniikissa. Iltapäivällä siskoni Hely soitti. Hän opiskelee metallialalta työttömäksi jäätyään nyt hoiva-alalle. Hän heittikin minulle idean, jonka olin jo vuosia sitten hylännyt. "Minä tiedän,Sally, mitä susta tulee isona; ala kotitalousopettajaksi!" Tajusin yhtäkkiä, että olenhan minä joskus moisesta haaveillut, mutta jälleen kerran ajatellut etukäteen, ettei siitä mitään tule kuitenkaan. Sama kävi lukion jälkeen, kun haaveilin hakevani teatterikouluun... pelkäsin sitä, etten pääse. Höh, sehän on mahdotonta päästäkään,ellei ensiksi hae!! Samoin tästä opettaja-jutusta. Katselin AMK:n jälkeenkin viahtoehtoisesti opettajakoulutusta, mutta hylkäsin sen, koska siellä kyseltiin opetusalan työkokemuksen perään.

Tytti ajeli eilen penkkariajelujaan. Hän on erittäin lahjakas piirtäjä, ja oli saanut tehtäväkseen parin kaverin kanssa kahden kuorma-auton julisteiden maalauksen. Kyllä ne olivatkin upeita.  Kävin kuvaamassa ajelua ja tunsin ylpeyttä lahjakkaasta tyttärestäni. Julisteet erottuivat muista täysin, niissä oli selvästi taiteellista näkemystä ja kolmiuloitteisuutta! Toinen juliste oli mukailtu jäljennös eräästä suomalaisesta klassikkomaalauksesta, toisessa julisteessa oli eräs julkisuuden henkilö.  Illalla heillä oli sitten penkkarijuhlat ja tänään he lähtivät abiristeilylle. Voi, voi, siitä on tasan 30 vuotta, kun minä oli abi... muistelin eilen silloisia tapahtumia. Jotkin perinteet ovat muuttuneet paljonkin, esimerkiksi v. 1980 ei lähdetty risteilylle, ja potkiaiset järjestettiin erikseen- tokaluokkalaisten toimesta, edellisenä päivänä.

No, hmm. Nyt jatkan tätä opettajaksi - polun tutkimista. Ehkä siellä on se sateenkaaren pää.

Vem vet, inte du.
Vem vet, inte jag.
Vi vet ingenting nu.
Vi vet inget idag.
Vem vet, inte du.
Vem vet, inte jag.
Vi vet ingenting nu.
Vi vet inget idag.

(Lisa Ekdahl, Vem Vet)