Maaliskuun lopulla oli sitten viimeinen näytös. Oli hieman haikeat tunnelmat, unohtui stressi ja harmistus kokonaan. Ohjaaja kehui ja kiitteli, muut näyttelijät kehuivat ja kiittelivät. Sain kukkiakin. 

Jösse soitteli sitten heti maanantaina. Oli vähän jopa liian reipas, skarppasi varmaan soittaessaan. Pyysi lähettämään rahaa. Tyttöystävä oli heti lähtenyt Espanjaan reppureissulle ja Jörn oli antanut sille kaikki rahansa mukaan. No, lähetin satasen, pakkohan sen on tupakkia saada.  Nyt se soitti taas maanantaina, eikä kuulostanut enää niin reippaaltakaan. Pyysi jotain ajankulua ja lähettämään kirjeen ja paketissa elokuvia ja musiikkia. Tyttöystävältä ei ollut tullut korttia ja poika oli huolissaan. Laitoin tytölle tekstarin, johon hän vastasi, että ai jaa, ajattelin ettei Jösse hyväksynyt matkaa vaan toivotti että pidä vitun hauskaa- joten en sitten viittinyt korttia lähettää. Just. Kurjaa vaan, että toinen hermoilee kiven sisällä, epäluuloisena. :(

Keräsin vähän levyjä ja ostin muutaman uuden. Huomenna laitan postiin. Täytyyhän äidin poikaansa auttaa. 

Nyt kerään voimia, jotta jaksan harjoitella kesänäytelmää täydellä höyryllä. Töissäkin pitäisi jaksaa käydä... vähän se kyllä nyt tympii.