perjantai, 16. maaliskuu 2018

Etenee

Näytelmän harjoitukset, meinaan. Pikkuhiljaa etenee, jotkut osaavat jo vuorosanansa ulkoa! Tämä oli sarkasmia- ensi-iltaan pari viikkoa, eikä vieläkään kaikilla rooli hallussa. Toisaalta ohjaajakin muokkaa vielä asioita ja sehän kuuluu asiaan. Minä en vain ymmärrä, miten joillakin on taito olla ymmärtämättä tarinan ydintä ja hojottaa vain vuorosanat samalla nuotilla kuin kaikissa muissakin (aiemmissa) rooleissa. Kohdalleni tuli jälleen tällainen vastanäyttelijä, voi pirskatti. Kyllä niihin sanoihin pitäisi vähän tunnettakin saada, jotta pystyisi vastaamaan samalla mitalla. Kuulostaa niin tyhmältä, kun vuorosanat ovat äreitä, mutta ne sanotaan niinkuin sanottaisiin, että tänään on ruoaksi hernekeittoa- vastanäyttelijänä sitten joudun "kiukuttelemaan" sellaisen kanssa. Äääh.

Minut kutstuttiin naapurikaupungin oikealle teatterille, ohjaaja itse oli valokuvan perusteella kiinnostunut. Kävin ja tapasin ohjaajan, sekä vastanayttelijän (joka oli varsinainen jurottaja, ei puhunut minulle henkilökohtaisesti mitään, tuijotti vain eteensä, koe.esiintymisen aikana tietenkin luki vuorosanansa. En yhtään tiedä miten se meni, mielestäni ihan jees, mutta ohjaaja vaikuttaa vaativalta. Haastattelussa huomasin, etten ihan täytä vaatimuksia , olen ehkä liian vanha. Tästä on nyt kulunut viikko, eikä minulle ole ilmoitettu mitään. Ymmärsin, että hän ilmoittaa, vaikka en tulisi valituksikaan- saatan olla väärässä. Teatteri oli upea ja siellä olisi ollut maskeeraaja ja kampaajakin... no, joskus tulee vielä toinen tilaisuus. 

Olimme Allun kanssa helmikuun lopussa Tyttiä tapaamassa Lontoossa.Matka meni hyvin, tosin Allu se valitti vähän kaikesta ja oli vaikea välillä. Tytti piti vapaata töistään ja niinpä me tallailimme ympäriinsä päivät pitkät. Toki kävimme maailmanpyörässä, London Eyessä, Portobello Roadin markkinoilla ja Camdenin markkinoilla. Vahakabnetin jätimme suosiolla väliin. Asustimme Tytin huoneessa, joka on pieni ja englantilaiseen tapaan varusteltu. Meille suomalaisille se vastaa kesämökin tasoa- on kylmä, vesi pitää lämmittää boilerilla ja keittomahdollisuus, no, tuolla se sentään oli sähköhella kahdella keittolevyllä ja pienellä grillillä varustettuna. Eli huoneessa ei paljon aikaa vietetty!  Mukavasti se neljä päivää kuitenkin katkaisi tätä arjen aherrusta. Ja tietysti oli ihanaa nähdä Tyttiä. Olemme kyllä lähes päivittäin yhteydessä Suomesta Britteihin. 

Näin viime yönä unta entisestä aviomiehestäni. Kuinka menin häntä tapaamaan johonkin grillille. Keskustelimme kaikenlaista siinä ja kun olimme lähdössä grilliltä pois,minulle tuli valtava halu halata häntä ja niin halasimme- pitkään ja hartaasti. Sanoin, että minulla on ollut sinua ikävä ja hän sanoi, niin minullakin sinua. Sitten heräsin. Uni oli hyvin todentuntuinen, mutta sinänsä käsittämätön, sillä tuo mies oli varsinainen rotta...10402544_10152924618323986_7918738619077

tiistai, 6. helmikuu 2018

Helmikuu

Vuoden alku on mennyt normaaliin tapaan. Töissä ollut melko hiljaista, niinkuin kotosallakin. Mutta kyllähän sitä sitten tekemistä taas tuli, kun  uuden näytelmän puitteissa kokoonnuttiin. Minulle oli näytelmässä (komedia) oikein tilaus :D ohjaaja sanoi heti, että tämä rooli on Sallylle- kyseessä on tyhmä, mutta hyväsydäminen sihteeri. Itse näytelmä vaikuttaakin hauskalta, mutta meidän miesnäyttelijät ovat yhtä lukuunottamatta yli kuusikymppisiä. Onneksi saatiin yhteen tärkeään nuoren miehen rooliin oikeasti nuori mies. Eli siellä nyt sitten hypätään muutaman kerran viikossa, ensi-ilta on nimittäin pääsiäisenä. Jätin flamencotunnitkin tämän takia toistaiseksi.Meillä olisi nimittäin ollut flamencoesitys huhtikuussa, mistähän minä olisin näytösten välissä harjoitusaikaa taikonut. Harmi kyllä, mutta ensi syksynä voin taas jatkaa tanssia.

Tytti sai asunnon Lontoosta melko pikaisesti ja on siihen tyytyväinen. Työ laboratoriossa on ollut hänen mielestään haastellista ja kivaa. Hän on tutustunut jo työkavereihin ja viettänyt heidän kanssaan vapaa-aikaakin. Hyvä, että hän on päässyt porukkaan sisään. Menen tämän kuun lopussa Allun kanssa moikkaamaan.

Jösse viestittelee aina välillä. Joskus hän lainaa rahaa (jota ei maksa takaisin), toisinaan haluaa vain jutustaa. Säännöllisesti hän ajelee vaimon luokse isolle kirkolle. Molemmat ovat kirjaston suurkuluttajia ja sehän on hyvä asia.

Allun koulu sujuu, milloin hän nyt sinne viitsii mennä... Mutta ihan se on hyvällä mallilla. Hänelle on luvattu jo kesätyöpaikkakin liikkeestä, jossa hän suorittaa työharjoitteluaan.

Tällaista tavallista hiljaiseloa meillä nyt vuodenvaihteen jälkeen. Hyvä se on,että on välillä rauhaakin. 

perjantai, 29. joulukuu 2017

Vuoden 2017 viimeiset jutut

Marraskuu mennä vilahti ja kohta joulukuukin. Marraskuussa Jössen vaimo teloi itsensä kaaduttuaan. Hän on ollut kasvissyöjä jo vuosien ajan ja on kertynyt ylipainoakin aikalailla, niin vain mennä rauskahti olkavarsi poikki ja hermojakin siinä rytäkässä vioittui. Tuli mieleeni, että taitaa olla luissa heikkoutta kasvisruokavalion takia.. mutta mitäpä se minulle kuuluu. Edessä on kuitenkin pitkä toipumisaika, eikä kädestä koskaan enää tule entisenlaista- työtehtävät vaihtuvat tulevaisuudessa ilmeisesti paperihommiksi. Sen lisäksi rouvan on pakko muuttaa toiseen kaupunkiin pohjoisessa, koska aiemmassa pikkukaupungissa ei ole sellaisia terveyspalveluja, mitä vamma vaatii. Jösse jää koulun takia vanhalle paikkakunnalle, mutta muuttaa pienempää asuntoon, jotta saisi asumistukia.

Marraskuussa vaihtui työnantaja ja myymälät kokivat muutoksia. Me myymäläpäälliköt olimme kaikki pari päivää uuden  työnantajamme vieraina, vanha työntantajakin siellä piipahti ja minä esitin hänelle lauluni (jonka työkaverit tilasivat minulta jo hyvissä ajoin) Muutokset toiminnassa  ovat ensin jokseenkin pieniä, mutta vuoden vaihteen jälkeen alkaa uudistuminen kaikin puolin. Jo on aikakin, sillä kaikki täällä tuntuu olevan vanhaa ja vanhanaikaista. Oikein innolla odotan. Toisaalta vähän pelottaakin, josko vaikka sulkevat kohta myymälöitä. No, se lienee sen ajan murhe. Paljon on kuitenkin ollut töitä. Meidän nuoret työntekijät eivät oikein hommiaan hoida, ikävä kyllä. Molemmat ovat oikein ihania nuoria, mutta vastuuta työstä ei kanneta, laistetaan siivoamisesta, eikä muisteta annettuja ohjeita kuin yhden päivän kerrallaan- eikä juurikaan ajatella itse. Ja sen lisäksi toinen irtisanoutui yhtäkkiä- nyt hän pääseekin Espanjaan kuvaamaan videoita! Ja meille oli määräaikainen sopimus kesäkuun loppuun! Tässä kaikkien joulukiireiden lisäksi on täytynyt hakea työntekijääkin. Ja esimiehenä kannan tämän kaiken vastuun. Mutta enää ei tarvitse reissata muihin myymälöihin.

Joulu meni oikein kivasti. Jösse tuli yllätysvierailulle ja viipyi muutaman päivän.. Vanhempani olivat nyt meillä aattona ja oli oikein kivaa, kun koko perhe oli koolla. Olin vapaalla koko joulun. 

Aikaisin huomisaamuna Tytti lähtee Lontooseen asumaan ainakin puoleksi vuodeksi. Kyllä tulee ikävä, mutta aion mennä tapaamaan ehkä maaliskuussa. Ja onhan tuo yhteydenpito netin kautta helppoa. 

Eiköhän tässä ollut päälimmäiset kuulumiset. Joten, ensi vuoteen hops!

 

 

 

 

 

keskiviikko, 25. lokakuu 2017

Paljon uutta

Ensinnäkin työelämässä. Työnantajani vaihtuu- koko liiketoiminta on myyty. Toimenkuvani muuttuu jonkin verran. marraskuun vaihteessa jo ollaan uudella työnantajalla hommissa. Uusi yritys on saman alan toimijoita, mutta ihan outo- jokin palvelukonsepteja  ja logistiikkasuunnittelua tarjoava osakeyhtiö. Ensi kuun alussa menemme tapaamaan uutta työnantajaa. Varmasti monet asiat, joita pienemmän yrittäjän toimissa ovat olleet rempallaan, korjaantuvat nyt, mutta pahoin pelkään että vaatimukset ovat myös toiset- TULOSta täytyy tehdä- ja sehän on totta. Ainakin sen uskon ,että valikoima paranee huomattavasti ja markkinointi lisääntyy. Kovasti  muiden liikeiden myymäläpäälliköt ovat peloissaan uuden edellä. Mutta raportoin myöhemmin miten kävi.

Näytelmää suunnitellaan kovasti, sen on tarkoitus olla musiikkinäytelmä. Aikataulu ei oie tiukka, saattaa jopa mennä ensi syksyyn toteutus. Mutta mukana ollaan ainakin toistaiseksi.

Eilen kuulin hyviä uutisia, Jösse voi jatkaa kouluaan. Mutta aamulla sitten kuulin todella kamalia uutisia- Jörnin vaimo viestitti minulle olevansa sairaalassa, olkavarsi murtunut (tai poikki) ja poikani aiheuttamana. Tulin todella surulliseksi, enempää en tiedä, kuin että Jörn on ollut juovuksissa ( vai aineissa??) tämän tapahtuessa yöllä ja joku naapuri soittanut poliisin. Vaimo viety sairaalaan ja poikani putkaan . Eikö se nuori mies ikinä opi? Veivaa samaa kuin isänsä ja isoisänsä... Olen niin pettynyt. Ja tiedän, että Jörn katumuksen ahdistuksessa saattaa vaikka vahingoittaa itseäänkin.Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, toivon mukaan vaimo toipuu hyvin ja he pystyisivät sopimaan asiansa. Pojan puolella en tässä asiassa ole, vaikka kaikkea hyvää hänelle toivonkin. Ei tätä enää!

 

 

 

 

perjantai, 22. syyskuu 2017

Syksyn satoa

Yhdistyksen syyskokouksessa( siis sen saman yhdistyksen, jossa olin johtokunnassa, mutta nyt vain rivijäsen) syyskuun alkupuolella oli päällä täysi riita. Ison ja onnistuneen produktion jäljiltä on kypsynyt muutamakin riita. Tämän taidepläjäyksen tuottajaksi palkattu henkilö on täysi paskiainen ja narsisti, senhän me siskoni kanssa saimme huomata ja kokea jo n. vuosi sitten, kun produktio oli vasta nupullaan. Käytöksellään hän on aiheuttanut paljon hallaa johtokunnan toiminnalle, tämä oli odotettavissa ja nyt totta. Syyskokouksessa oli aktiiveja koolla ja meteli aikamoinen, ovetkin paukkuivat. Lopulta myös produktion taiteellinen johtaja ja johtokunnan puheenjohtaja ottivat yhteen. Taiteilijat haluavat jatkaa esityksiä myös ensi kesänä, mutta rahoitukseen ei löydy väkeä, siksi yhditykseltä haluttaisiin panosta tähänkin. Mutta kun ei tämän kesäisestä saanut apurahojen takia jäädä voittoa ja yhdistyksen rahakirstu on TYHJÄ. Siellä sitten painittiin ja koska ensi kesän esitysten liputkin on jo myyty, jostain pitää rahaa tulla! Riitahan siitä tuli. Onneksi olen vain rivijäsen. Kyllä käy johtokunnassa kato ensi vuonna. Voi olla, että "tuottajan kätyrit" valtaavat koko yhdistyksen...   nyt on jo hyvä alku.  Ja toisaalla, se seura, jonka johtokunnassa edelleen jatkan, peruutti syyskokouksen, koska ei ollut mitään asioita käsiteltäväksi!  Yhteistä näillä kahdella seuralla on se, että rahakirstu on tyhjä.

Mökki laitettiin talviteloille elokuussa. Jälleen koimme haikeutta. Saas nähdä, onko mökki vielä ensi kesänä meillä.

Allu pääsi työharjoitteluun. Tytti sanoi jo kämppänsä irti ja muuttaa meille lokakuussa, siirtyen siitä Lontooseen vuodenvaihteen jälkeen. Jösse vaimoineen on muuttanut vähän etelänpään, mutta Lapissa silti majaavat. Jörn aloitti ammattikoulun- onhan hänellä ammattikoulu käytynäkin, mutta siitä on jo kauan ja nykyisessä koulussa hyväksiluetaan niitä aiempia perusaineta, jotka hän on suorittanut silloin reilut 10v. sitten. Työllisyystilanne näyttää k.o. paikkakunnalla hyvältä tätä uutta ammattia silmällä pitäen- toivomme parasta siis.

Työpaikalla on kaikki niinkuin ennenkin. Keikkoja olen tehnyt vain satunnaisesti, säästöä varmaan sekin. Aika tylsää tämä syksyn aika on kesälomien jälkeen, mutta joulua kohti taas noustaan.  Minä aloitin taas tanssitunnit ja se on ollutkin tosi kivaa. Tottakai jotkin asiat ovat "unohtuneet", mutta äkkiä ne sieltä muistin ja varsinkin lihasmuistin sopukoista takaisin pulpahtavat.

Mutta nyt jatkan töitäni. Palaan taas viimeistään ensi kuussa. 

 

 

 

 

 

  • Kuvia