tiistai, 16. huhtikuu 2019

Tämän loppu

Viikko sitten saatiin kuulla YT-neuvottelujen päätös ja loppuhan se sitten meidänkin myymälälle tulee. Kuukauden päästä lyödään ovet lukkoon ja työntekijät kilometritehtaalle. Vaikka odotimmekin ja osasimme varautuakin, niin jotenkin tuli hylätyn tunne. Tässäkö kaikki? Kiitti viimeisestä yhdeksästä vuodesta ja monolla perseeseen, olette meille painolasti. Ketjun entinen omistajahan oli perheyritys, tämä uusi on osakeyhtiö, jossa on useita päälliköitä- mitä lie kukin siellä touhuaa- raha tulee myymälän myynnistä. Pitää saada pomoille palkkaa, mutta me ei myyty tarpeeksi.  Sinänsä oon kyllä katkera, että me pyysimme ja pyysimme uutta myytävää ja kerroimme, mitä asiakkaat kyselevät- tuloksetta. Uusi omistaja halusi ajaa meidät alas. Ketjuun jäi vielä myymälöitä, mutta niiden vuoro tulee varmasti vuoden loppuun mennessä

Lumi tuli mökillä kipeäksi ja syöminen vaikeutui, eläinlääkärilläkin käytiin. Lääkäri epäili kasvainta kielen alla, mutta ilmeisesti se olikin jokin tulehdusperäke, koska se pieneni antibiooteilla ja Lumi tervehtyi. Koepala otettiin, tulokset eivät ole vielä valmiit.

Eli tällaiset tunnelmat täällä. Työttömyys koittaa kesän lopulla. Koira onneksi toipui.

 

Lopetan blogini tähän. Kirjoittaminen on ollut terapeuttista.

Kiitos kaikille, jotka olette seuranneet tätä. 

Hej då!

10380270_1518743005008137_85514355523654

Sally

sunnuntai, 24. maaliskuu 2019

Jatkan vaan!

Eihän minulla ole mitään uutisia vielä. Olen katsellut työpaikkoja, mutten hakenut. Ja suunnittelinkin katsovani tämän tarinan loppuun asti, ennenkuin teen yhtään mitään. Sen jälkeen voin viettää kesälomaa ja syksyllä sitten aktivoitua kunnolla. Voisin osallistua jollekin kurssille, mieluusti sellaiselle, jossa opetetaan jotakin konkreettisesta ja joka auttaa minua työllistymään. Haluan vaihtaa pois asiakaspalvelusta. Siisteihin sisähommiin ja tavalliseen työhön- pois vuoro- ja viikonlopputyöstä. Se olisi juhlaa ! Olen tilannut maailmankaikkeuden tarjoilijalta uuden unelma-ammatin ja sitä kohti suuntaan. 

Olen vain tällä hetkellä jotenkin kyllästynyt ja turhautunut. Ja tätä tuleekin todennäköisesti jatkumaan vielä muutaman kuukauden ajan. Eipä silti, minulla on ensi viikolla talviloma! Tytti osti osan isänsä perheen (sen osan, jonka isänsä joskus myi veljelleen) kesämökistä ja taidammekin sinne suunnistaa seuraavana viikonloppuna. Ajomatka meiltä mökille kestää yli 4 tuntia, eli ei siellä ihan joka viikonloppu vierailla. Mutta hienoa päästä näkemään se paikka jälleen, edellisestä kerran onkin noin 24 vuotta (muistaakseni v. 1995). 

turkis.jpg 

perjantai, 1. maaliskuu 2019

Huonoja uutisia

Eipä tässä kauaa sitten kärvistelty. Helmikuun puolessa välissä, itse asiassa samana vapaapäivänäni, kun kävin lääkärissä, sain soiton toimitusjohtajalta. Uutiset haluttiin kertoa minulle, jotta voin kertoa ne  työpaikalla alaisilleni, ennen kuin itse ilmoitus tulee. JA uutisethan olivat huonoja, YYTEET! Ja koskevat koko taloa, kaksi kolmannesta henkilökunnasta irtisanotaan. Eli käytännössä kaikki myymälät! Meidän ketjun myymälöissä on paljon pitkäaikaisia ja sopimuspalkkaisia (lue :kalliita)  työntekijöitä ja niistä tietenkin halutaan eroon. Sitä vain ihmettelen, mistä ketjun johtajat sitten saavat palkkansa, kun myymälät eivät enää tuota heille niitäkään ropoja, mitä tähän asti. Toki olen itse nähnyt, että tappiota varmaan tuotetaan, kun kaupankäynti on vähän vaisunpuoleista. Mutta vaikuttaa siihen sekin, ettei meidän valikoimasta ole pidetty lainkaan huolta! Aivan tunareita nämä uudet ketjun omistajat, ei mitään kosketusta tähän myyntityöhön ruohonjuuritasolla. Pomoja on niin, että päät yhteen kolkkaa, eikä heistä ole myymälöissä käynyt tutustumassa kuin muutama. Eivät käsitä lainkaan, mitä täällä tehdään. Ostavat myyntiin tuotteita, joita kukaan ei kysy, saati osta, mutta eivät osta niitä tuotteita, joita kysytään ja joilla olisi menekkiä. Luulenpa, että kyseessä on tahallinen alasajo. Vanhat, kalliit ämmät saavat lähteä kilometritehtaalle ja myymälät laitetaan säppiin. Sitten perustetaan pop-up myymälöitä sinne tänne ja otetaan määräaikaisia, kokemattomia (lue:halpoja) työntekijöitä töihin. Se on sitä heti mulle kaikki-ajattelua ja kun näistä kääräistään rahat niin aainakin se pomo/päälllikkökolonna saa rahansa. Olen kyllä niin täynnä vihaa ja halveksuntaa, etten paremmin sano!

Toisaalta täällä on viime aikoina ollut hirveän stressaavaa työnteko. On heitetty tämän tästä santaa rattaisiin, juurikin toimintatapojen muuttamisen muodossa. Satsattu rahaa kaikenmaailman uusiin vempaimiin ja jätetty pääasia, eli asiakas, huomioimatta. Monet uudistukset ovat olleet susia jo syntyessään, eikä korjausliikkeitä ole toiveistamme huolimatta tehty. Työskentely on hankalaa ja myynti kärsii samaan aikaan kun markkinointi ei markkinoi, eli asiakkaita ei tule ja jos tulee, niillä ei ole mitään ostettavaa. Ja kun joku ostaa, on tuo kassalla kikkailu sitten viimeinen tikki. Kunpa nyt äkkiä vain selviäisi, kauanko tässä on vielä kiduttava näillä työajoilla ja -toimilla. En jaksa enää ! 

Olen jo kovasti katsellut työpaikkoja. Tämän ikäisen naisen  on vaikea työllistyä. Tai varmaan pääsisin siivoamaan, kaupan kassalle ja tavaroita hyllyttämään- mutta haluanko mennä alaspäin? Haluanko kaiken työurani jälkeen palata lähtöruutuun? Pitäisikö edes? Tottakai katselen esimiehen paikkoja, mutta haluan niistäkin harkita ja etsiä sen paikan, johon oikeasti tahdon ja sovin. Ajatus pakkopullatyöstä kauhistuttaa, vaikka onhan sitäkin tullut tehtyä enemmän kuin tarpeeksi.  Lopetan nyt toistaiseksi tähän, ei mitään hyvää kerrottavaa ole, enkä jaksa marista. Jatkan sitten, kun on parempia uutisia. 

 

 

sunnuntai, 3. helmikuu 2019

Vuonna 2019

Käsittämätöntä, että olen kirjoittanut tänne viimeksi toukokuussa! Enkö todellakaan ole vuodattanut mitään viime kesästä tai syksystä?? Tapahtumia olisi kyllä ollut. 

Kesällä : Oli mukava kesä, tosin juhannuksesta alkoi minun lomani ja kylmä jakso. Helteet palasivat, kun työt alkoivat. Kävimme Kuusamossa viikon reissulla koko perhe, siis Allu, Ukko, minä ja Lumi.Sitten mökkeilimme ahkerasti, kun kelit taas lämpenivät ja lopulta siellä tarkeni oikein hyvin. Muutama raju ukkonenkin hätyytteli. Mutta meillä oli mielestäni tosi mukava kesä, kun minäkään en ollut missään teatteriprojektissa. Juhannuksena Tytti kävi Suomessa, mutta palasi Lontooseen, muuttaakseen sitten tänne takaisin kokonaan elokuussa.

Töissä sen sijaan ei ihan yhtä kivaa ollut. Keväällä uusittiin kassajärjestelmä, eikä se käynyt kivuitta! Juhannuksen jälkeen muutimme vanhalle paikalle takaisin. Sitten muuttui myymälän nimi ja tyyli. Toimitusjohtaja vaihtui toiseen lennossa. Kaikki pomot lomailivat samaan aikaan juuri, kun olisi tarvittu toimia. Kamppanjat eivät onnistuneet suunnitellusti, kassajärjestelmä kaatui tämän tästä ja teki muitakin hulluja juttuja.. Meillä oli ihan järjetön stressi! Syksyllä vaihtui taas toimari lennossa. Sitten lokakuussa minun "oikea käteni" jäi pitkälle sairaslomalle leikkauksen jälkeen. Kun hän palasi. irtisanoutui yksi tuntilainen ja saimme ottaa Tytin määräaikaiseksi  avuksi joulu-tammikuun ajaksi. Jouluaika oli kauheaa stressiä ja häsää. Ei päästy tavoitteisiin ja uusi toimitusjohtaja ei oikein ole tilanteen tasalla. Muutamissa myymälöissä alkoi loppuunmyynti. Vuoden vaihduttua meidän toinen tuntilainen pääsi harjoittelupaikkaan pääkaupunkiin ja irtisanoutui. Sitten toteutui se, mitä olin pelännyt, myymälän aukioloja supistettiin helmikuun alusta. Ja minun työaikani ovat suorastaan perseestä! Olen käytännössä töissä koko päivän... Onneksi olin jo marraskuun stressissä perunut osallistumiseni talvinäytelmään. Meinaan nyt olisin ollut lirissä, koska näytökset on jo lyöty lukkoon ja uuden työajan takia en olisi niihin päässyt!! Eikä onneksi kesällekään tullut mitään projektia, harmittaisi jättää väliin.Lisäksi minulla on jatkuvasti nyt refluksia, vaikka olen yrittänyt ruokavaliolla sitä hoitaa. Stressi vie kohta terveyden.

Muita kuulumisia: Allu meni tammikuussa armeijaan. Tytti valmistui ja sai heti koulutusta vastaavan työpaikan (tosin määräaikaisen) Ostin uuden auton. Otin osaa laulukilpailuun (yhden kaverini kutsusta) ja pääsin jatkoon. Mutta minulla kun eil ole kilpailuhenkeä, eikä -halua, niin menin tuohon välierään "kieli poskessa". En pystynyt juuri harjoittelemaan, kun kurkkuni oli refluksista kipeä heinäkuun lopulta syyskuun alkuun, enkä ollut koskaan aiemmin laulanut orkesterin kanssa iskelmää ym.ym. Mutta en olisi mitenkään voinut jatkoeriin osallistua- joten ei harmita, vaikka karsiuduin. Kovasti kaverini on minua houkutellut osallistumaan tänäkin vuonna, mutten taida vaivautua- ei oo minun juttuni.

lauantai, 12. toukokuu 2018

Toukokuuta jo

Näytelmän esityskausi on jo ohitse. Ihan hyvin kausi meni, toki kuiskaajaa tarvittiin jokaisessa näytöksessä. Itselleni ei käynyt unohdusta, muutama pieni lipsahdus kylläkin, mutta niistä selvittiin, enkä edes kovasti itseäni soimannut tapahtuneen jälkeen. Ohjaajakin ilmoitti viimeisen näytöksen jälkeen tekevänsä mielellään vielä kanssani yhteistyötä. Ihania ihmisiähän nämä kaikki seuramme tyypit ovat, lämpimiä ja kivoja ja usein kehuvat ja huomioivat minuakin <3.

Mutta nyt koitti vapaus! Ihanaa nauttia kesästä ja lähteä vaikka jossain käymään, kun ei ole näytöksissä kiinni. Ja odotan kovasti mökkeilyä. Niin, onhan meillä yksi kylpyläviikkokin ukon kanssa tässä. Saas nähdä millaista siellä on.

Mulla olisi haaveena nyt päästä laulamaan johonkin bändiin, joka soittaa 1980-luvun coverhittejä. Alan kohta ajaa asiaa, ehkä syksyllä.

Meillä puhaltaa nyt uudet tuulet töissä ihan urakalla! Vanhasta ei jää kuin rippeet ja se on hyvä, koska eteenpäin on mentävä ja kun paikka uusiutuu, tuntuu kuin olisi ihan uudessa työpaikassa. Vielä kun saataisiiin ihmiset tulemaan kauppaan nettiostosten sijaan, niin hyvä olisi. Tulosta on tehtävä koko ajan, muuten ei pinnalla porskuteta. Ensi viikolla kokoontuu markkinointitiimi ja lanseerataan uudet kujeet. Silloin saadaan tietoa kaikesta uudesta, wauuuu!

Tytille kuuluu hyvää, Jössellekin aika hyvää, olosuhteisiin nähden. Allu jatkaa vielä tämän kuun työharjoitteluaan. Eli hyvin maa makaa.

Ja tajusin tässä, itseasiassa aamupäivällä joogaharjoituksen jälkeen, miten hirveän hyvin viihdyn omassa kropassani. Miten hyvältä tuntuukaan olla minä-

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


  • Perheessä v. 2010 : "Mies" 50v. minä "Sally" 48v. "Jösse" 23v."Tytti" 18v. ja "Allu" 11v.

  • Henkilötiedot

    En vanlig dagbok. Vardag i min hushåll. Hushåll är en enhet av människor som delar bostad och de kan även ansvara för varandras försörjning....

  • Tagipilvi

  • Kuvia