tiistai, 6. helmikuu 2018

Helmikuu

Vuoden alku on mennyt normaaliin tapaan. Töissä ollut melko hiljaista, niinkuin kotosallakin. Mutta kyllähän sitä sitten tekemistä taas tuli, kun  uuden näytelmän puitteissa kokoonnuttiin. Minulle oli näytelmässä (komedia) oikein tilaus :D ohjaaja sanoi heti, että tämä rooli on Sallylle- kyseessä on tyhmä, mutta hyväsydäminen sihteeri. Itse näytelmä vaikuttaakin hauskalta, mutta meidän miesnäyttelijät ovat yhtä lukuunottamatta yli kuusikymppisiä. Onneksi saatiin yhteen tärkeään nuoren miehen rooliin oikeasti nuori mies. Eli siellä nyt sitten hypätään muutaman kerran viikossa, ensi-ilta on nimittäin pääsiäisenä. Jätin flamencotunnitkin tämän takia toistaiseksi.Meillä olisi nimittäin ollut flamencoesitys huhtikuussa, mistähän minä olisin näytösten välissä harjoitusaikaa taikonut. Harmi kyllä, mutta ensi syksynä voin taas jatkaa tanssia.

Tytti sai asunnon Lontoosta melko pikaisesti ja on siihen tyytyväinen. Työ laboratoriossa on ollut hänen mielestään haastellista ja kivaa. Hän on tutustunut jo työkavereihin ja viettänyt heidän kanssaan vapaa-aikaakin. Hyvä, että hän on päässyt porukkaan sisään. Menen tämän kuun lopussa Allun kanssa moikkaamaan.

Jösse viestittelee aina välillä. Joskus hän lainaa rahaa (jota ei maksa takaisin), toisinaan haluaa vain jutustaa. Säännöllisesti hän ajelee vaimon luokse isolle kirkolle. Molemmat ovat kirjaston suurkuluttajia ja sehän on hyvä asia.

Allun koulu sujuu, milloin hän nyt sinne viitsii mennä... Mutta ihan se on hyvällä mallilla. Hänelle on luvattu jo kesätyöpaikkakin liikkeestä, jossa hän suorittaa työharjoitteluaan.

Tällaista tavallista hiljaiseloa meillä nyt vuodenvaihteen jälkeen. Hyvä se on,että on välillä rauhaakin. 

perjantai, 29. joulukuu 2017

Vuoden 2017 viimeiset jutut

Marraskuu mennä vilahti ja kohta joulukuukin. Marraskuussa Jössen vaimo teloi itsensä kaaduttuaan. Hän on ollut kasvissyöjä jo vuosien ajan ja on kertynyt ylipainoakin aikalailla, niin vain mennä rauskahti olkavarsi poikki ja hermojakin siinä rytäkässä vioittui. Tuli mieleeni, että taitaa olla luissa heikkoutta kasvisruokavalion takia.. mutta mitäpä se minulle kuuluu. Edessä on kuitenkin pitkä toipumisaika, eikä kädestä koskaan enää tule entisenlaista- työtehtävät vaihtuvat tulevaisuudessa ilmeisesti paperihommiksi. Sen lisäksi rouvan on pakko muuttaa toiseen kaupunkiin pohjoisessa, koska aiemmassa pikkukaupungissa ei ole sellaisia terveyspalveluja, mitä vamma vaatii. Jösse jää koulun takia vanhalle paikkakunnalle, mutta muuttaa pienempää asuntoon, jotta saisi asumistukia.

Marraskuussa vaihtui työnantaja ja myymälät kokivat muutoksia. Me myymäläpäälliköt olimme kaikki pari päivää uuden  työnantajamme vieraina, vanha työntantajakin siellä piipahti ja minä esitin hänelle lauluni (jonka työkaverit tilasivat minulta jo hyvissä ajoin) Muutokset toiminnassa  ovat ensin jokseenkin pieniä, mutta vuoden vaihteen jälkeen alkaa uudistuminen kaikin puolin. Jo on aikakin, sillä kaikki täällä tuntuu olevan vanhaa ja vanhanaikaista. Oikein innolla odotan. Toisaalta vähän pelottaakin, josko vaikka sulkevat kohta myymälöitä. No, se lienee sen ajan murhe. Paljon on kuitenkin ollut töitä. Meidän nuoret työntekijät eivät oikein hommiaan hoida, ikävä kyllä. Molemmat ovat oikein ihania nuoria, mutta vastuuta työstä ei kanneta, laistetaan siivoamisesta, eikä muisteta annettuja ohjeita kuin yhden päivän kerrallaan- eikä juurikaan ajatella itse. Ja sen lisäksi toinen irtisanoutui yhtäkkiä- nyt hän pääseekin Espanjaan kuvaamaan videoita! Ja meille oli määräaikainen sopimus kesäkuun loppuun! Tässä kaikkien joulukiireiden lisäksi on täytynyt hakea työntekijääkin. Ja esimiehenä kannan tämän kaiken vastuun. Mutta enää ei tarvitse reissata muihin myymälöihin.

Joulu meni oikein kivasti. Jösse tuli yllätysvierailulle ja viipyi muutaman päivän.. Vanhempani olivat nyt meillä aattona ja oli oikein kivaa, kun koko perhe oli koolla. Olin vapaalla koko joulun. 

Aikaisin huomisaamuna Tytti lähtee Lontooseen asumaan ainakin puoleksi vuodeksi. Kyllä tulee ikävä, mutta aion mennä tapaamaan ehkä maaliskuussa. Ja onhan tuo yhteydenpito netin kautta helppoa. 

Eiköhän tässä ollut päälimmäiset kuulumiset. Joten, ensi vuoteen hops!

 

 

 

 

 

keskiviikko, 25. lokakuu 2017

Paljon uutta

Ensinnäkin työelämässä. Työnantajani vaihtuu- koko liiketoiminta on myyty. Toimenkuvani muuttuu jonkin verran. marraskuun vaihteessa jo ollaan uudella työnantajalla hommissa. Uusi yritys on saman alan toimijoita, mutta ihan outo- jokin palvelukonsepteja  ja logistiikkasuunnittelua tarjoava osakeyhtiö. Ensi kuun alussa menemme tapaamaan uutta työnantajaa. Varmasti monet asiat, joita pienemmän yrittäjän toimissa ovat olleet rempallaan, korjaantuvat nyt, mutta pahoin pelkään että vaatimukset ovat myös toiset- TULOSta täytyy tehdä- ja sehän on totta. Ainakin sen uskon ,että valikoima paranee huomattavasti ja markkinointi lisääntyy. Kovasti  muiden liikeiden myymäläpäälliköt ovat peloissaan uuden edellä. Mutta raportoin myöhemmin miten kävi.

Näytelmää suunnitellaan kovasti, sen on tarkoitus olla musiikkinäytelmä. Aikataulu ei oie tiukka, saattaa jopa mennä ensi syksyyn toteutus. Mutta mukana ollaan ainakin toistaiseksi.

Eilen kuulin hyviä uutisia, Jösse voi jatkaa kouluaan. Mutta aamulla sitten kuulin todella kamalia uutisia- Jörnin vaimo viestitti minulle olevansa sairaalassa, olkavarsi murtunut (tai poikki) ja poikani aiheuttamana. Tulin todella surulliseksi, enempää en tiedä, kuin että Jörn on ollut juovuksissa ( vai aineissa??) tämän tapahtuessa yöllä ja joku naapuri soittanut poliisin. Vaimo viety sairaalaan ja poikani putkaan . Eikö se nuori mies ikinä opi? Veivaa samaa kuin isänsä ja isoisänsä... Olen niin pettynyt. Ja tiedän, että Jörn katumuksen ahdistuksessa saattaa vaikka vahingoittaa itseäänkin.Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, toivon mukaan vaimo toipuu hyvin ja he pystyisivät sopimaan asiansa. Pojan puolella en tässä asiassa ole, vaikka kaikkea hyvää hänelle toivonkin. Ei tätä enää!

 

 

 

 

perjantai, 22. syyskuu 2017

Syksyn satoa

Yhdistyksen syyskokouksessa( siis sen saman yhdistyksen, jossa olin johtokunnassa, mutta nyt vain rivijäsen) syyskuun alkupuolella oli päällä täysi riita. Ison ja onnistuneen produktion jäljiltä on kypsynyt muutamakin riita. Tämän taidepläjäyksen tuottajaksi palkattu henkilö on täysi paskiainen ja narsisti, senhän me siskoni kanssa saimme huomata ja kokea jo n. vuosi sitten, kun produktio oli vasta nupullaan. Käytöksellään hän on aiheuttanut paljon hallaa johtokunnan toiminnalle, tämä oli odotettavissa ja nyt totta. Syyskokouksessa oli aktiiveja koolla ja meteli aikamoinen, ovetkin paukkuivat. Lopulta myös produktion taiteellinen johtaja ja johtokunnan puheenjohtaja ottivat yhteen. Taiteilijat haluavat jatkaa esityksiä myös ensi kesänä, mutta rahoitukseen ei löydy väkeä, siksi yhditykseltä haluttaisiin panosta tähänkin. Mutta kun ei tämän kesäisestä saanut apurahojen takia jäädä voittoa ja yhdistyksen rahakirstu on TYHJÄ. Siellä sitten painittiin ja koska ensi kesän esitysten liputkin on jo myyty, jostain pitää rahaa tulla! Riitahan siitä tuli. Onneksi olen vain rivijäsen. Kyllä käy johtokunnassa kato ensi vuonna. Voi olla, että "tuottajan kätyrit" valtaavat koko yhdistyksen...   nyt on jo hyvä alku.  Ja toisaalla, se seura, jonka johtokunnassa edelleen jatkan, peruutti syyskokouksen, koska ei ollut mitään asioita käsiteltäväksi!  Yhteistä näillä kahdella seuralla on se, että rahakirstu on tyhjä.

Mökki laitettiin talviteloille elokuussa. Jälleen koimme haikeutta. Saas nähdä, onko mökki vielä ensi kesänä meillä.

Allu pääsi työharjoitteluun. Tytti sanoi jo kämppänsä irti ja muuttaa meille lokakuussa, siirtyen siitä Lontooseen vuodenvaihteen jälkeen. Jösse vaimoineen on muuttanut vähän etelänpään, mutta Lapissa silti majaavat. Jörn aloitti ammattikoulun- onhan hänellä ammattikoulu käytynäkin, mutta siitä on jo kauan ja nykyisessä koulussa hyväksiluetaan niitä aiempia perusaineta, jotka hän on suorittanut silloin reilut 10v. sitten. Työllisyystilanne näyttää k.o. paikkakunnalla hyvältä tätä uutta ammattia silmällä pitäen- toivomme parasta siis.

Työpaikalla on kaikki niinkuin ennenkin. Keikkoja olen tehnyt vain satunnaisesti, säästöä varmaan sekin. Aika tylsää tämä syksyn aika on kesälomien jälkeen, mutta joulua kohti taas noustaan.  Minä aloitin taas tanssitunnit ja se on ollutkin tosi kivaa. Tottakai jotkin asiat ovat "unohtuneet", mutta äkkiä ne sieltä muistin ja varsinkin lihasmuistin sopukoista takaisin pulpahtavat.

Mutta nyt jatkan töitäni. Palaan taas viimeistään ensi kuussa. 

 

 

 

 

 

torstai, 10. elokuu 2017

Uaaa! Koko kesä!

Mitä, enkö todellakaan ole kirjoittanut koko heinäkuussa! Päivitänpä tässä siis koko kesän kerralla:

Kesähän oli paska, siis kelien suhteen. Oli joko kylmää tai satoi, tai sitten satoi ja oli kylmää. Näytelmämme ensi-ilta oli heinäkuun alkupuolella ja sitä ennen olimme useana iltana värjöitelleet sormet ja varpaat sinisinä harjoitukset läpi. Sää kuitenkin suosi ensi-iltaa, joka oli sentään sen produktion järjestäneen seuran 70-vuotisjuhlanäytös (ilman yhtäkään paikallista tai seuran jäsentä esiintymässä) Näytöskauden ajan olin hyvin ansaitulla kesälomalla. Mökkeilyhän meillä jäi aika vähiin, koska matka teatterilta mökille oli pitkä , eivätkä säätkään suosineet . Vietin siis päivät kotona lähinnä kotitöitä tehden. Näytelmä sai hyvän vastaanoton ja porukkamme olikin varsin taitava, ei ollut yhtäkään heikkoa lenkkiä. kaikki katsomassa käyneet sukulaiset ja ystävät tykkäsivät kovasti.( nuorempi siskoni ei tosin taaskaan "ehtinyt" tulla katsomaan) Teatteri vain oli pieni, katsojia mahtuu n. 100 kerrallaan. Olin näyttelijöistä tai oikeastaan koko työryhmästä vanhin, mutta eipä tuo haitannut. Muutama asia kuitenkin ärsytti, mitenkäs muuten. Ensinnäkin, näytelmään valmistautumassa piti olla jo kahta tuntia ennen, juostiin lenkki ja sitten pelattiin jotain tai tehtiin "mitä kuuluu?"- kierros. Sitten nuoret halusivat nauttia eväänsä. Yhteistyön harjoittelu oli mielestäni ok, mutta yhteinen juoksulenkki TURHA ja syönyt olin jo kotona. Toinen ärsyttävä asia oli erään nuoren kollegan jatkuva hölöttäminen. Kun valmistauduttiin esitykseen  "bäkkärillä", meikattiin ja pukeuduttiin, yritettiin keskittyä, niin tämä yksi näyttelijänalku puhua pajatti, ellei puhunut niin lauloi tai hoki jotain mainoksien myyntimantroja ja-loruja. Viimeisien esitysten aikoihin olin jo valmis heittämään häntä kengällä, että vaikenisi. Keskity sellaisessa älämölössä sitten!! Aargh! 

Sain kuitenkin tuosta näytelmäproduktiosta paljon harjoitusta ja kokemusta, sekä itsevarmuutta näyttelijänä. Aion käyttää kaiken oppimani hyväkseni, sillä minä aion tätä todella jatkaa. Suuri haaveni olisi laulunäytelmärooli tai jokin klassikko. No, aika näyttää, ei tässä jäniksen selässä olla.

Sitten toiseen produktioon, siihen suureen, jossa olin vain järjestämässä johtokunnan puolella. Ja jonka johtokunnasta hyppäsin pois alkuvuodesta. Sen ovat ammattilaiset hoitaneet vallan mainiosti. Esitys sai laajaa huomiota mediassa ja sitä kehuivat kriitikot kilvan. Minäkin sain luvatut vapaaliput ja ukon kanssa käytiin sitten elokuun alussa esitys katsomassa. Odotin jotain vau- kokemusta, mutta ei sitä tullut. Toki ammattilaiset osasivat asiansa, mutta ei me isännän kanssa ymmärretty tätä taiteen lajia, että sillä tavalla jäi tyhjäksi. Suuri osa yleisöstä ainakin näytti ymmärtävän ja olevan haltioitunut, mitä me vähän kyllä ihmettelimme. No, ehkä me olemme tolloja. Muutama kohta aiheutti meille jopa vaivaantumista,  osan kuuntelimme ja katselimme vaitonaisina, parissa kohdassa olin jo tarinan päällä ja sain yhteyden, mutta sitten se meni ohi.. Joka tapauksessa käytin sitten viimeisen ja ainoan oikean lomaviikkoni rästiin jääneisiin kotitöihin ja tämän ison produktion kahvitarjoilussa talkoiluun.  Nyt siis töissä taas, eikä mitään työmotivaatiota.

Jösse ja vaimo muuttava pohjoisesta himpun verran etelänpään ja isompaa kylään. Rouva ei viihtynyt työpaikassaan pohjoisimmasta pohjoisessa pikkukylässä vaan etsi viran toisesta :) Toivottavasti viihtyy tuolla, Jösselläkin voi olla mahdollisuus vaikka opiskeluun siellä. 

  • Kuvia