perjantai, 22. syyskuu 2017

Syksyn satoa

Yhdistyksen syyskokouksessa( siis sen saman yhdistyksen, jossa olin johtokunnassa, mutta nyt vain rivijäsen) syyskuun alkupuolella oli päällä täysi riita. Ison ja onnistuneen produktion jäljiltä on kypsynyt muutamakin riita. Tämän taidepläjäyksen tuottajaksi palkattu henkilö on täysi paskiainen ja narsisti, senhän me siskoni kanssa saimme huomata ja kokea jo n. vuosi sitten, kun produktio oli vasta nupullaan. Käytöksellään hän on aiheuttanut paljon hallaa johtokunnan toiminnalle, tämä oli odotettavissa ja nyt totta. Syyskokouksessa oli aktiiveja koolla ja meteli aikamoinen, ovetkin paukkuivat. Lopulta myös produktion taiteellinen johtaja ja johtokunnan puheenjohtaja ottivat yhteen. Taiteilijat haluavat jatkaa esityksiä myös ensi kesänä, mutta rahoitukseen ei löydy väkeä, siksi yhditykseltä haluttaisiin panosta tähänkin. Mutta kun ei tämän kesäisestä saanut apurahojen takia jäädä voittoa ja yhdistyksen rahakirstu on TYHJÄ. Siellä sitten painittiin ja koska ensi kesän esitysten liputkin on jo myyty, jostain pitää rahaa tulla! Riitahan siitä tuli. Onneksi olen vain rivijäsen. Kyllä käy johtokunnassa kato ensi vuonna. Voi olla, että "tuottajan kätyrit" valtaavat koko yhdistyksen...   nyt on jo hyvä alku.  Ja toisaalla, se seura, jonka johtokunnassa edelleen jatkan, peruutti syyskokouksen, koska ei ollut mitään asioita käsiteltäväksi!  Yhteistä näillä kahdella seuralla on se, että rahakirstu on tyhjä.

Mökki laitettiin talviteloille elokuussa. Jälleen koimme haikeutta. Saas nähdä, onko mökki vielä ensi kesänä meillä.

Allu pääsi työharjoitteluun. Tytti sanoi jo kämppänsä irti ja muuttaa meille lokakuussa, siirtyen siitä Lontooseen vuodenvaihteen jälkeen. Jösse vaimoineen on muuttanut vähän etelänpään, mutta Lapissa silti majaavat. Jörn aloitti ammattikoulun- onhan hänellä ammattikoulu käytynäkin, mutta siitä on jo kauan ja nykyisessä koulussa hyväksiluetaan niitä aiempia perusaineta, jotka hän on suorittanut silloin reilut 10v. sitten. Työllisyystilanne näyttää k.o. paikkakunnalla hyvältä tätä uutta ammattia silmällä pitäen- toivomme parasta siis.

Työpaikalla on kaikki niinkuin ennenkin. Keikkoja olen tehnyt vain satunnaisesti, säästöä varmaan sekin. Aika tylsää tämä syksyn aika on kesälomien jälkeen, mutta joulua kohti taas noustaan.  Minä aloitin taas tanssitunnit ja se on ollutkin tosi kivaa. Tottakai jotkin asiat ovat "unohtuneet", mutta äkkiä ne sieltä muistin ja varsinkin lihasmuistin sopukoista takaisin pulpahtavat.

Mutta nyt jatkan töitäni. Palaan taas viimeistään ensi kuussa. 

 

 

 

 

 

torstai, 10. elokuu 2017

Uaaa! Koko kesä!

Mitä, enkö todellakaan ole kirjoittanut koko heinäkuussa! Päivitänpä tässä siis koko kesän kerralla:

Kesähän oli paska, siis kelien suhteen. Oli joko kylmää tai satoi, tai sitten satoi ja oli kylmää. Näytelmämme ensi-ilta oli heinäkuun alkupuolella ja sitä ennen olimme useana iltana värjöitelleet sormet ja varpaat sinisinä harjoitukset läpi. Sää kuitenkin suosi ensi-iltaa, joka oli sentään sen produktion järjestäneen seuran 70-vuotisjuhlanäytös (ilman yhtäkään paikallista tai seuran jäsentä esiintymässä) Näytöskauden ajan olin hyvin ansaitulla kesälomalla. Mökkeilyhän meillä jäi aika vähiin, koska matka teatterilta mökille oli pitkä , eivätkä säätkään suosineet . Vietin siis päivät kotona lähinnä kotitöitä tehden. Näytelmä sai hyvän vastaanoton ja porukkamme olikin varsin taitava, ei ollut yhtäkään heikkoa lenkkiä. kaikki katsomassa käyneet sukulaiset ja ystävät tykkäsivät kovasti.( nuorempi siskoni ei tosin taaskaan "ehtinyt" tulla katsomaan) Teatteri vain oli pieni, katsojia mahtuu n. 100 kerrallaan. Olin näyttelijöistä tai oikeastaan koko työryhmästä vanhin, mutta eipä tuo haitannut. Muutama asia kuitenkin ärsytti, mitenkäs muuten. Ensinnäkin, näytelmään valmistautumassa piti olla jo kahta tuntia ennen, juostiin lenkki ja sitten pelattiin jotain tai tehtiin "mitä kuuluu?"- kierros. Sitten nuoret halusivat nauttia eväänsä. Yhteistyön harjoittelu oli mielestäni ok, mutta yhteinen juoksulenkki TURHA ja syönyt olin jo kotona. Toinen ärsyttävä asia oli erään nuoren kollegan jatkuva hölöttäminen. Kun valmistauduttiin esitykseen  "bäkkärillä", meikattiin ja pukeuduttiin, yritettiin keskittyä, niin tämä yksi näyttelijänalku puhua pajatti, ellei puhunut niin lauloi tai hoki jotain mainoksien myyntimantroja ja-loruja. Viimeisien esitysten aikoihin olin jo valmis heittämään häntä kengällä, että vaikenisi. Keskity sellaisessa älämölössä sitten!! Aargh! 

Sain kuitenkin tuosta näytelmäproduktiosta paljon harjoitusta ja kokemusta, sekä itsevarmuutta näyttelijänä. Aion käyttää kaiken oppimani hyväkseni, sillä minä aion tätä todella jatkaa. Suuri haaveni olisi laulunäytelmärooli tai jokin klassikko. No, aika näyttää, ei tässä jäniksen selässä olla.

Sitten toiseen produktioon, siihen suureen, jossa olin vain järjestämässä johtokunnan puolella. Ja jonka johtokunnasta hyppäsin pois alkuvuodesta. Sen ovat ammattilaiset hoitaneet vallan mainiosti. Esitys sai laajaa huomiota mediassa ja sitä kehuivat kriitikot kilvan. Minäkin sain luvatut vapaaliput ja ukon kanssa käytiin sitten elokuun alussa esitys katsomassa. Odotin jotain vau- kokemusta, mutta ei sitä tullut. Toki ammattilaiset osasivat asiansa, mutta ei me isännän kanssa ymmärretty tätä taiteen lajia, että sillä tavalla jäi tyhjäksi. Suuri osa yleisöstä ainakin näytti ymmärtävän ja olevan haltioitunut, mitä me vähän kyllä ihmettelimme. No, ehkä me olemme tolloja. Muutama kohta aiheutti meille jopa vaivaantumista,  osan kuuntelimme ja katselimme vaitonaisina, parissa kohdassa olin jo tarinan päällä ja sain yhteyden, mutta sitten se meni ohi.. Joka tapauksessa käytin sitten viimeisen ja ainoan oikean lomaviikkoni rästiin jääneisiin kotitöihin ja tämän ison produktion kahvitarjoilussa talkoiluun.  Nyt siis töissä taas, eikä mitään työmotivaatiota.

Jösse ja vaimo muuttava pohjoisesta himpun verran etelänpään ja isompaa kylään. Rouva ei viihtynyt työpaikassaan pohjoisimmasta pohjoisessa pikkukylässä vaan etsi viran toisesta :) Toivottavasti viihtyy tuolla, Jösselläkin voi olla mahdollisuus vaikka opiskeluun siellä. 

sunnuntai, 25. kesäkuu 2017

Juhannusta

Ehdinpähän kirjoittaa vielä kesäkuussa! Olen ollut niin koko alkukuun menossa, etten ole ehtinyt käydä kotona kuin nukkumassa.Teatteriharjoitukset  ovat olleet arki-iltaisin, ma-ti-ke-to ja ehdin pitää viikon lomaa tuossa kesäkuun alussa. Silloin oli tietenkin harjoitusten lisäksi kotihommia ja perjantaina ajoimme Tytin kanssa Sotkamoon, Vuokatin Katinkultaan, jossa vietimme viikonlopun. Tytillähän on isältään peritty viikko-osake Kuusamon Tropiikissa, mutta tällä hetkellä Tropiikkia remontoidaan, siksi siirryimme Vuokattiin. Oli oikein kiva reissu ja lämmin, aurinkoinen sää. Hotellihuoneisto oli upea- kyllähän siellä kelpasi majailla. Ajotmatkaa meillä oli tietysti tunteja, mutta vuorottelimme kuskeina.

Sitten koitti paluu arkeen. Työkaverini, oikea käteni, jäi lomalle kohta palattuani. Ja minä jäin töihin kahden uuden, nuoren työntekijän kanssa. Nyt sitten onkin tavaraa tullut myymälään roppakaupalla ja olen saanut painaa hartiavoimin töitä. Ei sillä, molemmat uudet työtekijät ovat ihan ok., mutta heille on kaikki vielä niin uutta ja ihmeellistä- silläpä sitten tavaran purku ja sijoittelu on vielä melko hidasta. Raskaan työpäivän jälkeen ajan sitten n. 40 km. teatteriharjoituksiin, joissa ei tarjota aina edes kahvia, eikä koskaan mitään syötävää. Pitää olla omat eväät. Omituista, kun näyttelijät eivät saa mitään!! Ei kulukorvauksia matkoista, eikä edes voileipää kahvin kanssa (ohjaaja tarjoaa kahvit silloin tällöin!!) Joten olen kovin nälkäinen ollut harjoituksissa, sillä en ole kunnolla ehtinyt päivälläkään töissä syödä, enkä eväitä ikinä muista tehdä. No, kuitenkin nyt ohjaaja kysyi, voiko minun autoani käyttää näytöksissä. Sanoin, että kyllä, jos saan kilometrikorvauksia/bensarahaa. Ei ole vielä tullut vastausta.

Niin, sitten päästään tähän juhannukseen. Oltiin taas isolla porukalla mökillä. Ilmoitin meidän porukan siihen tanssihaasteeseen ja siellä me sitten veivasimme hulahulaa Robinin tahdissa klo 22, koko porukka. Myös meidän isä ja äiti (85v.) ja jopa Anders... Videokin kuvattiin ja siitä tuli aika hilpeä, se on vinossa ja ihmisiltä puuttuu päät. Allu kuvasi Tytin puhelimella Instaan suorana- ei onnistunut, mutta minä laitoin varmuuden vuoksi siskoni kännykän pöydälle kuvaamaan ja tämä hassu video nyt oli ainoa todiste tanssistamme. Mutta pitävä todiste, olemme mukana laskuissa.Mökillä oli koleaa, mutta auringonpaisteistakin, eikä onneksi satanut, ennenkuin juhannuspäivänän vasta. Silloin tulimme kotiin perheen kanssa, vieraat lähtivät jo aiemmin. Nyt, toisena juhannuspäivänä olen tietenkin töissä.

maanantai, 29. toukokuu 2017

Rahapulaa

Meidän tv-ryhmällä oli tanssiesitys eilen festareilla. Kyllä oli hieman haikea olo, kun porukka nyt hajoaa. Tanssimme ja tutustuimme harjoitusten ja esitysten myötä, kaikki olivat kivoja ihmisiä, joita tanssi yhdisti. Yhteydenpito jää, vaikka toki olemme facebook-ryhmänä vielä.. sellaista se on kokemuksia ja ystäviä -yksi vaihe elämässä ja sitten kohti seuraavaa.

Olen Lumi-koiran kanssa Tytillä sitten taas tämän viikon. Viimeisiä viemäritöitä tehdään ja siksi parasta olla poissa kotoa. En muista, mainitsinko kattoremontista, joka toteutettiin heti viemärihommien jälkeen? Niin, yhtenä päivänä katolla oli sitten vähän enempi "hilluttu" ja Lumi oli mennyt siitä sekaisin. Oli pureskellut tavaraa  mm. mattoa, repinyt vaatteita kaapeista ja silpunnut tyystin yhden rottinkikorin. Niinpä vein sen pariksi päiväksi hoitoon Tytille (joka juuri palasi Briteistä) Sitten oli pari päivää katollakin hiljaista, mutta perjantaina taas olikin jotain vielä tehty ja koira jälleen seonnut. Pureskellut antenni- ja kaiutinjohdot, vetänyt hyllyiltä alas säilytyslaatikoita, jotka pureskellut silpuksi ym. ym. tihutöitä. Voi hemmetti, mikä siivo. NO, nyt ovat ilmeisesti saaneet katonkin valmiiksi.

Rahapulaa tuntuu olevan nyt yhdellä ja toisellakin. Jösse vaimoineen lähti pohjoiseen ja niin vain säästöt, häälahjarahat ja minulta lainatutkin on tuhlattu. Vaimo aloittaa työt vasta tänään, joten rahaa tietenkin tarvitaan. Minäpä olen lainannut. Tytin työpaikka laittoi ovensa kiinni, ihan noin vain muutaman viikon varoitusajalla. Se tarkoitti sitä, että toukokuu pitää elää opintorahan ja pyhän hengen turvin ja yrittää kehittää jostain rahat touko-kesäkuun vaihteen laskuihin, vuokraan ym. Ja juuri oli matka Britteihin edessä. Matkaa ei kannattanut peruakaan, niin lähellä se oli ja poikaystävä odotti, tietenkin. Eli äiti lainasi rahaa. Tytti kyllä kotiin tultuaan haali itselleen siivouskeikkoja, joista sitten sai elämiseen rahaa, mutta eihän se riitä. Minä sitten? Niin, juuri kun ajattelin, että kappas, jääpi jotain säästöön tässä kuussa, sainkin huomata, että säästön sijaan jouduin vielä luottokorttiakin vinguttamaan! Se siitä säästöstä. Nyt vain toivon, että nämä lapsukaiseni maksavat velkansa takaisin. Muussa tapauksessa minä olen rahapulassa ensi kuussa.  

nuolaisu.jpg

Kesänäytelmä etenee hitaasti. Mutta kesäkuussa alkavat lähes päivittäiset harjoitukset. Ja varmaan alkaa se kyydin pummiminen taas.

 

lauantai, 13. toukokuu 2017

Iloinen anoppi

Mukava äitienpäivän aatto. Töistä menin tanssiharjoituksiin, sillä televisioon tekemämme tanssi haluttiin ohjelmanumeroksi tanssifestareille toukokuun lopussa.

Niin, miksi olen otsikoinut, että anoppi? Siksi, että Jörn mennä pamautti naimisiin viikko sitten! Ja morsiamen, Sirin, olin nähnyt aiemmin ohimennen, häiden aattona vasta tutustuimme paremmin ja hän osoittautui varsin mukavaksi naiseksi. Jörn ja Siri ovat asuneet yhdessä kaveripohjalta jo yli vuoden. Kun edellinen tyttöystävä Hanna lähti Intiaan etsimään itseään niin Jösse oli ensin onneton, mutta tajusi kai lopulta, ettei heistä voi tulla paria.  Kaveruus muuttui rakkaudeksi pikku hiljaa. Joka tapauksessa olin Tytin kanssa myös vihkitilaisuudessa ja  mielestäni Jösse ei ole ollut pitkään aikaan noin onnellisen oloinen. Ja vielä he muuttavat yhdessä Lappiin, Sirillä on siellä työpaikkakin valmiina ja asunnon saivat kuin taikaiskusta. Eli uusi alku tarjolla. JA se on todella hyvä asia. Olen onnellinen heidän puolestaan.

Tytti on taas briteissä, reissu kestää nyt puolitoista viikkoa. Sellaista se on kun ihastuu ulkomaalaiseen... 

Kesänäytelmän harjoitukset ovat menneet mukavasti. Minulla ei todellakaan ole mitään hävettävää tuossa porukassa, ainoa haaste on oppia vuorosanat, niitä nimittäin riittää yli kaksisataa.  Ainoa ärsyttävä puoli: kun kuljen omalla autolla, niin niitä kyydin pummijoita riittää-  ja eihän siinä mitään, kyyditsisin mielelläni sellaista, joka ottaisi osaa bensakuluihin. Mutta ei puhettakaan! Oon aikoinaan töistä naapurikunnasta kotiinpäin kyydinnyt erästä työkaveria useita, useita kertoja ilman, että hän kertaakaan tarjosi bensarahaa kyydistään. Samoin, kun myöhemmin olin ammattikurssilla, eräs nuori nainen kysyi voiko kulkea kanssani samalla autolla (siis minun) , suostuin siihen- ja minä maksoin bensat.  Nyt olen päättänyt, etten kertakaikkiaan enää anna kenenkään käyttää minua hyväkseen!!!

  • Kuvia