Vein Jörnille ja tyttöystävälle ruokaa itsenäisyyspäivänä, siis vähän niinkuin rääppiäisiä. Kyllä kelpasi, Jösse oli jo päivällä soitellut mulle ja pyydellyt rahaa. Oli ottanut edellisenä iltana jotain unilääkettä ja kuulosti vähän tokkuraiselta... tiedä häntä- valehtelee ainakin sujuvasti. En luvannut rahaa, mutta äitini antoi kaikille lastenlapsille joulurahaa sata euroa, eli minulla oli mukanani kirjekuori.  Kun näin pojan, en kertonut lahjarahasta, vaan annoin ruoat ja kympin rahaa. Ajattelin, että säästetään vähän, satanen olisi mennyt yhtenä hujauksena, varsinkin kun Jösse tuli parkkipaikalle minua tapaamaan kaljatölkki kädessään. Vakuutteli kyllä olevansa ok, mutta askel oli epävarma. Tytti ja Ukko vartosivat autossa, Tytti ei halua edes puhua veljelleen.

Tänä aamuna Jörn soitti ja kuulosti ihan ok:lta. Kiitteli ja kehui ruokia... vähän ehkä liiankin kanssa... aloin epäillä taas. :( Sitten muistutin siitä tiistai-aamun oikeudenkäynnistä ja poika sanoi, että sitä siirretään, kun joku oli sairastunut tms. Häh? Mihin siirretään? Ei tietoa... Sakon uhalla on kuitenkin paikalla hänen oltava. Puolustusasianajaja oli sanonut, että korvauksia on odotettavissa. Pelottaa, mitä tapahtuu kun tulee paljon rahaa- ei ainakaan velkoja maksella... se on selvä! Luottotiedot ihan kuralla, mutta se ei kiinnosta Jösseä yhtään. 

Kerroin kyllä siitä lahjarahastakin ja sanoin, että hän saa sen vaikka tililleen jos haluaa. Ja halusihan hän, mahdollisimman pian.

Allu on viikonlopun partioleirillä jossakin metsässä. Oli niin hellyttävää, kun hän tuli sänkyyni suukottelemaan äitiään ennenkuin lähti itsenäisyyspäivän aamuna kirkkoon ja siitä partioilaisten kanssa pikkujoulupizzalle ja leirille. Iso poika, mutta halaa ja suukottaa äitiään mieluusti. Olen siitä niin onnellinen :) että tämä poikani ei ole kasvanut aikuiseksi liian aikaisin. Pysyköön viattomana vielä pitkään. 

Sisko lähti perheineen Ruotsiin tänään ja on poissa vielä maanantain teatteriharjoituksista. Minä menen sinne... vaikka ei yhtään huvittaisi.