Kurkku käheenä. Mutta ei sentäs ebolaa... Nyt ei vaan vois sairastaa- kun pukkaa  hommia. Koko viikko aikas haipakkaa ja vielä viikonloppukin! Ja juuri oon parantunu edellisestä. 

Näytelmä on mallillaan, porukka pieni, mutta taitava. Eilisten harjoitusten jälkeen saatiin paljon positiivistakin palautetta, meidän ohjaaja on siitä ihana, ettei koskaan hauku tai moiti- hänellä on varmaan lehmän hermot. Palautekeskustelun aikana huomasin vastanäyttelijän tarkkailevan minua- sitten jännä katsekontakti- ja jäin miettimään, mahtaako olla ihastuvaista sorttia. Eipä siinä mitään, tulisi vähän kipinää näyttelemiseenkin. Olen kyllä kaulaillut häntä varsin estoitta. :) 

Nyt pitäisi lähteä koiran kanssa ulos, mutta on niin kylmä, että taidan vähän vielä lykätä hetkeä. Jörn on viime päivinä hoitanut koiran ulkoilutukset, mulla senkun laiskuus lisääntyy .  

Ukko lähti käymään Tukholmassa ihan äkkiseltään. Työasioita. Silläkin on flunssa  päällä, mutta omia hommia tehdessä ei paljon sairastella. Stackars gubbe! Joku työntekijä kuuluikin aamulla soittelevan sille sairasvuoteelta. Kait se tauti kaikki läpi käy. :( 

Sain eilen luettua Vadelmavenepakolaisen loppuun. Se oli jotenkin vaikea lukea, vähän väkinäistä huumoria, pakkohauskaa...  Nyt mulla on kesken yks ihana hömppäkirja, jota en meinannut millään malttaa laittaa kiinni yöksi.