Olen työtön (1.11.2009 alkaen) ja tällä hetkellä käyn orientoivaa kurssia, jossa naisia tutustutetaan metalliteollisuuden ammatteihin. Olin aiemmin myyjä ja sitä ennen tarjoilija, mutta siitä on lähes 15 vuotta aikaa. Minulla on paljon koulutusta, olen yo-merkonomi ja ravitsemispuolen restonomi. Mutta onko siitä mitään hyötyä tämän hetken tilanteessa? Ei. Myyjän työtä on tarjolla vain osa-aikaisesti, eikä siitä haluta millään maksaa ikälisiä. Eli 10 v. työkokemus alalta on kuin kirous... Restonomin hommia en saa, tai ainakaan semmoisia mitä haluaisin. Siksi siis olen kiinnostunut jälleen alan vaihdosta.

Olen nyt kahden vaiheilla siitä, josko vaihdan alaa ja kouluttaudun vielä kerran uuteen ammattiin, vai odotanko sopivaa työtä. Mitään osa-aikaista esim. 25 viikkotunnin paikkaa en aio hakea, nimittäin tienaan tällä hetkellä saman ansiosidonnaisina päivärahoina, kuin ansaitsisin tuolla tuntimäärällä työtä tehden. 

Olimme, Mies, Allu ja minä mieheni veljen 50-vuotispäivillä eilen. Komeat juhlat oli järjestetty. Iso sali, lohikeittoa, boolia ja bändikin varattu. Juhlapaikka oli kaukana maaseudulla. Olin kuskina ja jouduin yöllä puhalluskokeeseenkin, mutta luonnollisesti puhalsin nollan. Tytin piti tulla alunperin mukaan juhliin, vaikkei synttärisankari hänen setänsä olekaan. Mutta kävi sitten niin, että Tytti olikin edellisen yön poikaystävällä ja heräsi vasta kolmen aikoihin- juhlat alkoivat silloin. Noh, piti niin lähteä sitten kotiin Lumin seuraksi, mutta avaimet olivatkin jääneet kotiin. Oli kuitenkin onneksi huomannut jo poikakaverin luona tämän, ettei ollut turhaan odottelemassa kovassa pakkasessa pihamaalla! Tulimme sitten puolen yön tietämissä kotiin ja siellä Tytti sitten jo odottikin ja aivan jäässä koko tyttö! Kohtuullisen juopunut Mies vei sitten Lumin lenkille vielä ja painui pehkuihin. Sitten petiimme änkesi vielä Allukin. Joten tungosta oli!

Olin aamulenkillä Lumin kanssa puoli kymmenen maissa tässä lähistöllä. Kotimme lähellä olevan pienen lammen ympärillä on luontopolku, joka on näin talvisin hiihtolatuna. Ulkoilimme koiran kanssa toisella reitillä, koska koiria ei tuolla suvaita. Olihan tämänkin reitin vieressä tietenkin latu. Kävelimme reunassa, jossa muutkin olivat kävelleet kun vastaan tuli iäkäs hiihtäjäpariskunta. Koira haukahti, koska pelkää vähän sauvoja( ja suksia). Piti niin toivottaa hiihtäjille huomenta ja kertoa koiran pelkäävän, kun hiihtäjä-äijä huusi "Pitää varmaan ripotella rotanmyrkkyä ladun varteen, että saadaan noi saatanan hurtat pysymään loitolla hiihtoladuilta!!!" Saman tien tunnistin miehen, oli sama mies, jonka takia Lumi pelkää sauvoja. Äijä meinaan söhi meitä kerran kävelysauvoilla, kun Lumi oli vielä pentu. Sanoin  äijälle "Ootkos hullu? Sama oikeus tällä koiralla on metsää käyttää kuin sullakin! Ja tolla asenteella et elä kovin pitkään sinäkään, vaikket myrkkyä saisikaan!" Äijä vaan huusi jotain ja hiihti eteenpäin, (mammansa hiihti hiljaisena perässä) aloin juosta äijää kiinni, mutta sitten ajattelin, että se on varmaan niin hullu että lyö porkalla otsaan... Tämmöisiä täällä on vapaalla jalalla!