Nyt on kisko hampaiden väliin. Kyllä se oli aika ikävää venkslailua siellä hammasklinikalla. Hierottiin ja veivattiin ja haukuttiin mun epätäydellistä purentaani :(. Minkäs perkele minä sille mahdan?? Tämmöisenä olen syntynyt, eikä koskaan lapsena/nuorena alkanut koulun hammaslääkäri ehdotella oikomista- eikä mun vanhemmat varmaan edes tajunneet moista vaatia.  Kalliiksihan se nyt tuli, tämäkin ensiapu- kaikkineen lähes 700 euroa. JA vielä passitettiin purentafysiologin pakeille. Joo, ehkä menen mutten tämän klinikan. Helvetin syyllistäjät! Ja kiskurit!

 Äh, nyt tarvii kirjoitella nopeasti, kun mulla ja Tytillä on vapaapäivä kerrankin samaan aikaan ja olemme kaupoille menossa kohta.

Töissä on ollut paljon hommia ja turhautumista. Onneksi kelit paranivat, että on vähän vilkastunut  tuo liikenne. Silti potuttaa nämä eräät alaiset, jotka eivät oma-aloitteisesti tee mitään erityistä. Aina pitää käskeä.

Teatterissa on ollut kivaa. Ensi-iltana ei onneksi satanut, mutta kylmä oli. Siskoni oli kutsuvieraana katsomossa ja hyvinhän näytös meni. Ja karonkasta nyt ei ole paljon mitään sanomista, se sama pappa kuin viime vuonna, yritti taas kähmiä... Olin kuitenkin selvin päin, että osasin varoa. Ohjaaja kiitteli kovasti kaikkia ja meitä myös erikseen- mun kohdalla sanoi, että luotti mun toimiini alusta alkaen, eikä ollut kertaakaan mitään huolta minun roolini kehittymisen kohdalta. No, totta varmaan. Olenhan sitä sorttia, että kun jotain alan tehdä, teen sen täysillä, annan 100% . Viime vuosina olen kyllä jossain kohdin huomannut, ettei kaikkea kannata ihan mihin vaan satsata- mutta minkäs tiikeri raidoilleen mahtaa- ja sitten kiristellään yöt pitkän hampaita.

Muutaman näytöksen veimme läpi vesisateessa ja kylmyydessä, sitten alkoikin säät lämmetä. Ja nyt onkin ollut jo helle. Eilisessä näytöksessä oli Ukko, Allu ja anoppi, Ukon veli vaimoineen ja heidän tuttavapariskuntansa. Pitivät kovasti kaikki... no, eivät varmaan minulle sanoisikaan jos eivät pitäneet.  Mutta huumorista ymmärsivät ja olivat nauraneet. Kehuivat tietysti minun suoritustani ja sanoivat, että olisin vaikka pääroolin sopinut. NO, tiedä häntä. 

Ohjaaja ja apulaisohjaaja olivat myös katsomossa. Näytöksen jälkeen kysyin ohjaajalta, että onko huomauttamista? Hän sanoi, että haluaa sanoa minulle jotain kahden kesken. Huh, ihan säikähdin, että mitä nyt! Ohjaajan asia oli seuraava: Eräs hänen hyvin tuntemansa ammattinäyttelijä suuresta tunnetusta teatterista oli sanonut ohjaajalle minusta, että olin kirkkaasti paras näyttelijä koko kaartista- artikulointi, luonteva "rintamasuunta" yleisölle ja ennenkaikkea se, että ajattelin, olin läsnä roolissa ja vein loppuun asti asiani ja repliikkini eläytyen ja huomioiden sekä yleisön että vastanäyttelijäni.  Woooow! En ollut uskoa korviani- miten hienoa ja miten ihanaa, että ohjaaja kertoi minulle tuon kaiken. :)  Mulla on siis lahjoja. :)

uikkari-normal.jpg