Eikä tässä kohdassa tapahdu kummoisia. Elämä on arkista keskisuuressa länsisuomalaisessa kaupungissa, tarkemmin sen 1970-luvulla rakennetussa lähiössä. Työtä ja työtä...

Käytin pikkukoiraa lääkärissä. Sillä on nisäkasvaimia ja ne pitää leikata pois. Ikävämpi juttu, varsinkin kun leikkaus tulee varovaisen arvion mukaan maksamaan 420 euroa.  Tämä ensimmäinen käynti, jossa asia todettiin ja koiralle määrättiin antiobiootteja maksoi 116 euroa. Eikä tässä vielä kaikki, koiravanhuksella oli heiluvia hampaita ja ne poistettiin nukutuksessa muutama päivä sitten- se käynti maksoi reilut kaksisataa. Eipä tarvitse miettiä mihin rahaansa sijoittaisi. Pitää vaan toivoa, ettei tuo nuorempi koira sairastu. Maaliskuussa menen itse hammasremonttia jatkamaan ja se vasta maksaakin. Olen päättänyt pitää sellaisen älä osta mitään- kevään. Ja seuraavassa aion ottaa kirpparipöydän ja roudata sinne mm. kaikki turhat kirjani- tarkoitan luetut, joita ei säästetä. Jotkut kirjathan ovat sellaisia aarteita, ettei niistä luovu luettuaankaan. Lisäksi voisin taas tuupata maailmalle muutaman vaatteen. No, siihen kirppariin on aina oma vaivansa- hyöty sinänsä ei kummoinen. Jos nyt saisi nurkkiaan taas tyhjennettyä edes,

Jatkan edelleen tanssia keskiviikkoisin. Nautin siitä todella! Eilisen tanssitunnin jälkeen sain huomata, ettei kaikkien muiden asiat ole ollenkaan niin hyvällä tolalla, kuin he antavat ymmärtää. Kaikilla meillä taitaa taakkamme olla. Minulla on muutamia.  Ja taakoista pahin on Jössen riippuvuus ja risainen elämä. Pojasta ei ole aikoihin kuulunut mitään.