En ole vielä täysin toipunut pikkukoiran menetyksestä. Lumi, toinen ja nuorempi, koirani selvästi odottaa ja ikävöikin kaveriaan. Se nyt vuorostaan tulee syliini kerjäämään rapsutuksia ja on myös ottanut vanhan koiran paikan sängyssäni, mutta sen katseessa on ilmiselvästi alakuloa ja ihmetystä. "Mamma vei villiksen pois"- eikä Lumi enää haluasi tulla kanssani ulos, jos otan auton avaimet mukaan. Epäileekö se, että vien senkin pois??

Niin se Tyttikin sitten armeijasta pääsi ja pyörii nyt pöllämystyneenä kirpputorisostoksilla kaupungilla ja täälläpäinkin. Tapaninpäivänä hän sitten lentää  Britteihin ja minä seuraan uudenvuoden jälkeen. Aika kuluu nopsaan. Töissä kiirettä ja seuran projektin myötä kokouksia, kokoontumisia, kahvitteluja ja  konsertti. Onneksi olen siitä kohta vapaa. Siirryn kirjallisuusseurasta näytelmäseuran johtokuntaan.

Joulusta en stressaa- En ostele mitään isoja lahjoja, vaan lupasin tuoda Briteistä sitten hyvät  tuliaiset. Kotonakin on hyvin siistiä, kiitos vain Konmarin. Jouluruokien tekoon olen varannut yhden päivän. Tytti varmaan tulee avuksi.

Jösseä ei ole näkynyt, silloin tällöin viestitellään kyllä ja olishan hän maksanut vähän velkaansakin pois. Asustelee edelleen kaverillaan ja mietin tarkkaan, kutsunko jouluksi- kun en tiedä kuntoa, enkä haluaisi jouluna ahdistua siitä.

Ukko odottelee leikkausta, mutta tekee toki vielä täysillä töitä. Kotona sitten makaa sohvalla ja ilmeisesti kärsii kivuista- ei hän valita, eikä napsi pillereita, mutta liikkumattomuus paljastaa asian tilan.

Allu meni vihdoin kirjalliseen kokeeseen ja inssiajokin on jo ensi viikolla, joten voi olla, että se ajolupa on jo ennen joulua lompakossa. Saisi vaan jonkun auton ajettavaksi, minä en halua lainata, eikä ukkokaan! Mutta pakko kai se on ...

Minulla tuli mittariin jo 55 vuotta. Miten voin olla niin vanha!!!?? Sisälläni asuu alle kolmikymppinen tytönhupakko. Kankeaksi olen kyllä tullut, kun tapanani ollut venyttely on jäänyt. Taidanpa ottaa sen taas päiväohjelmaani.