Marraskuu mennä vilahti ja kohta joulukuukin. Marraskuussa Jössen vaimo teloi itsensä kaaduttuaan. Hän on ollut kasvissyöjä jo vuosien ajan ja on kertynyt ylipainoakin aikalailla, niin vain mennä rauskahti olkavarsi poikki ja hermojakin siinä rytäkässä vioittui. Tuli mieleeni, että taitaa olla luissa heikkoutta kasvisruokavalion takia.. mutta mitäpä se minulle kuuluu. Edessä on kuitenkin pitkä toipumisaika, eikä kädestä koskaan enää tule entisenlaista- työtehtävät vaihtuvat tulevaisuudessa ilmeisesti paperihommiksi. Sen lisäksi rouvan on pakko muuttaa toiseen kaupunkiin pohjoisessa, koska aiemmassa pikkukaupungissa ei ole sellaisia terveyspalveluja, mitä vamma vaatii. Jösse jää koulun takia vanhalle paikkakunnalle, mutta muuttaa pienempää asuntoon, jotta saisi asumistukia.

Marraskuussa vaihtui työnantaja ja myymälät kokivat muutoksia. Me myymäläpäälliköt olimme kaikki pari päivää uuden  työnantajamme vieraina, vanha työntantajakin siellä piipahti ja minä esitin hänelle lauluni (jonka työkaverit tilasivat minulta jo hyvissä ajoin) Muutokset toiminnassa  ovat ensin jokseenkin pieniä, mutta vuoden vaihteen jälkeen alkaa uudistuminen kaikin puolin. Jo on aikakin, sillä kaikki täällä tuntuu olevan vanhaa ja vanhanaikaista. Oikein innolla odotan. Toisaalta vähän pelottaakin, josko vaikka sulkevat kohta myymälöitä. No, se lienee sen ajan murhe. Paljon on kuitenkin ollut töitä. Meidän nuoret työntekijät eivät oikein hommiaan hoida, ikävä kyllä. Molemmat ovat oikein ihania nuoria, mutta vastuuta työstä ei kanneta, laistetaan siivoamisesta, eikä muisteta annettuja ohjeita kuin yhden päivän kerrallaan- eikä juurikaan ajatella itse. Ja sen lisäksi toinen irtisanoutui yhtäkkiä- nyt hän pääseekin Espanjaan kuvaamaan videoita! Ja meille oli määräaikainen sopimus kesäkuun loppuun! Tässä kaikkien joulukiireiden lisäksi on täytynyt hakea työntekijääkin. Ja esimiehenä kannan tämän kaiken vastuun. Mutta enää ei tarvitse reissata muihin myymälöihin.

Joulu meni oikein kivasti. Jösse tuli yllätysvierailulle ja viipyi muutaman päivän.. Vanhempani olivat nyt meillä aattona ja oli oikein kivaa, kun koko perhe oli koolla. Olin vapaalla koko joulun. 

Aikaisin huomisaamuna Tytti lähtee Lontooseen asumaan ainakin puoleksi vuodeksi. Kyllä tulee ikävä, mutta aion mennä tapaamaan ehkä maaliskuussa. Ja onhan tuo yhteydenpito netin kautta helppoa. 

Eiköhän tässä ollut päälimmäiset kuulumiset. Joten, ensi vuoteen hops!