Niin sitten kuukausikin vaihtui ja kevät koittaa.

Jösse oli meillä viime viikolla yötä, kun piilopaikkassa tuli ahdasta. Hän kertoi minulle "seikkailuistaan" ja siitä, miten hänet järjestettiin tähän mottiin. Ikävää kuunneltavaa, todella ikävää. Koskaan en olisi toivonut poikani sellaisissa porukoissa liikkuvan, en koskaan! Omien sekoiluiden takia menivät kaikki korvausrahat- oli löytynyt uusia kavereita ja homma lähtenyt käsistä. Rahat oli käytetty todella nopeasti! Sitten koitti syyllisyys ja kaverit tekivät ansan.

Jösse oli meillä myös viime yön. Ja kertoi, että piilopaikasta oli tultu kyselemään. Kyselijät ovat näitä velkojia. Jösse sanoi, että kohta ne tulevat meiltä poikaa kyselemään! Erittäin suurella todennnäköisyydellä tulevat. Olen aivan paniikissa. Meillä on yleensä ulko-ovi auki. Nyt ei ole.  Silti pelottaa.

Keskustelin Jörnin kanssa tänään pitkään ja vakavasti. Sanoin, että on turha luvata mitään, mitä ei voi pitää. " Jag lovar, att detta var sista gången"  Just. Noita tarkoitin. Lupauksia. Nyt tarvitaan tekoja- actionia!  Pyysin, että hän miettisi, mitä nyt voisi TEHDÄ? VAD SKA DU GÖRA??  En silti halua painostaa tai syyllistää enää yhtään, koska itsetuho nostaa päätään heti.

Olen menossa hänen kanssaan järjestämään asuntoasioita ja toivottavasti hän saisi asunnon joltakin toiselta paikkakunnalta. Jolloin piileskelykin olisi helpompaa. Lisäksi hän tietää paljon asioita velkojistaan ja sanoi, että se on yksi hyvä jarru tässä. Poliisia varmasti kiinnostaisi nuo asiat. Ei Jörn silti aio polisiin yhteyttä ottaa- siitä voisi tulla tappotuomio.

Itse kävin tänään lääkärissä sairaalan polilla. Tapasin odotushuoneessa entisen työkaverini, jota en ole pariin vuoteen nähnyt. Lupasin soitella lähiaikoina ja mennä kyläänkin käymään. Lääkäri totesi minut tarkastettuaan, että pääsen leikkausjonoon. Eikä se jono ole pitkä, kuten luulin. Saatan päästä leikkaukseen jo huhtikuussa. Sairasloman pituus on 6 viikkoa! Sekin alkoi pelottaa- miten työt hoituisivat. Olen tehnyt työvuorolistaa huhtikuulle... en tiedä, miten tämän kertoisin työnantajalle. Ääh, olenpa tyhmä.  Minulla on täysi oikeus tähän leikkaukseen ja sairaslomaan. Ei pidä potea huonoa omaatuntoa.

En minä tiedä! Kaikki on nyt niin sekaisin ja pelottavaa!