Nyt se sitten tapahtui. :( Olin teatteriharjoituksissa kun Jörn soitti ja kuulosti aivan sekopäältä. Puhui tappamisesta ja kamalaista tapahtumista. En saanut juuri mitään selvää hänen puheestaan, se oli aika puuroa. En tietenkään voinut keskustella pojan kanssa normaaliin tapaan, koska yleisöä oli jonkin verran. Soitin hänelle sitten uudelleen, kun olin jo kotimatkalla, poika kuulosti entistä sekaisemmalta. Tämä oli siis tiistaina. Keskiviikkona yritin useasti soittaa pojan numeroon, mutta en saanut yhteyttä. Torstaiaamuna hän soitti ja pyysi minut hakemaan hänet kotiin. Tein työtä käskettyä, odotin parkkipaikalla kun hän tuli naama turvoksissa kahta isoa kassia raahaten. Poikani näytti vanhalta puliukolta. Olin niin pettynyt, että itketti.

Jouduin tuomaan pojan tänne meille ja jättämään yksin, koska menin itse töihin puoli yhdeksi. Vannotin häntä olemaan penkomatta paikkoja (olin piilottanut kaikki kolmiolääkkeet ja Allun ADHD-lääkkeet papiljottipussiini kylppäriin) Poika kirjoitti pitkää kirjettä tyttöystävälleen ja itki, tietenkin hän lupasi olla penkomatta. Työpäiväni oli varsinaista tuskaa, yritin soittaa poika ei vastannut. Allu sen sijaan vastasi ja kertoi Jössen lähteneen johonkin jo aikaa sitten.

Kun tulin töistä kotiin, katsastin välittömästi papiljottipussin. Jösse oli löytänyt lääkkeet!!! JA vienyt kaiken. :( :( :( Eikä vastannut puhelimeen edelleenkään....

Perjantaina Tytti sai Jösseen yhteyden. Poika oli ottanut kuulemma kaiken kerralla, tarkoituksenaan tappaa itsensä, siinä onnistumatta. Oli kuulostanut vain sekavalta, mutta muuten erittäin elossa olevalta.

Nyt en ole pojan kanssa puhunut, Tyttikään ei ole saanut nyt yhteyttä. Pojan nyt entinen tyttöystävä ei ole vastannut viestiini. 

Helvetti.