Huh, onpa vierähtänyt aikaa edellisesta kirjoituskerrasta! Ja voi, miten paljon onkaan ehtinyt tässä välissä asioita tapahtua.

Aloitan päivän polttavimmasta: Matilda on löytänyt uuden työpaikan ja jättää meidät. Tätä olemme odottaneet kädet ristissä- valintaprosessi tuohon kilpailevan yrityksen paikkaan on ollut pitkä ja vaivalloinen. Mutta lopussa kiitos seisoo, hän on tyytyväinen ja niin olemme myös me muut! Uutta työntekijää alettiinkin sitten välittömästi etsiä.

Näytelmä etenee, harjoitusten lomassa käsikirjoitusta muokataan ja kohtauksia parannellaan, joten tilanne elää. Minun rooliini kuuluu yksi laulu ja sen taustanauha onkin jo valmistunut, ejossilen esitin laulun ensimmäistä kertaa. Ohjaajakaksikko "osti" esitykseni saman tien, toivoivatpa minulle lisääkin laulua. Saa nähdä toteutuuko tuo toive, roolihenkilöni ei nimittäin käsikirjoituksen mukaan ole yhteislauluissakaan mukana. Joka tapauksessa näytelmä etenee hienosti ja pienistä ennakkoluuloistani huolimatta (tv.stä tuttu) ohjaajakaksikko on osoittautunut varsin mukavaksi ja he antavat vapautta näyttelijällekin.

Vuokrasimme ukon kanssa kesämökin järven rannalta.  Mökki sijaitsee, työpaikkaani ja kesäteatteria ajatellen, mukavan matkan päässä ja se on ihan tavallinen kesämökki, tosin sähköt ja vesi tulevat kunnalta. Siinä mielessä ylellisyyttä vanhaan mökkiimme verrattuna.

Tytillä on mennyt armeijassa melko hyvin. Ainahan hän on vähän stressaantunut ja ärtynyt lomilla, muttei sentään keskeyttää aio. Heidän tuvassaan oli jonkin verran kiusaamista ja Tytti teki siitä ilmoituksen, nyt taitaa olla asiat paranemaan päin.

Jösse on ollut nyt viikon jossakin, en tiedä missä. Häipyi viime viikon alussa, kun oli rahapäivä tulollaan ja minullekin  oli siirretty vähän rahaa . Kohta hän varmaan kolkuttelee ovia, valitettavasti. Taitaa viihtyä tyttöystävän luona nyt. Hyvä niin ja uskon, että pahin on nyt takana päihteiden käytössä. Huumeista en ole enää merkkejä havainnut, vaikka eihän se mitään takaa. Sietäisi hänenkin jo kasvaa aikuiseksi. Ai niin, oli hän TE-keskuksen haastatteluissa ja aikoo hakea työllisyyskursseille maalarin oppii. Kyllä toivon hänen saavan kiinni edes sellaisesta, että elämäänsä tulisi jonkinlaista järjestystä.

Allun koulunkäynti tyssäsi. Nyt hän siirtyy sitten toiseen koulutusohjelmaan samassa talossa. Aika raivostuttavan välinpitämätön hän on koulutuksestaan. Muistan kyllä, kun itse olin kahdeksantoista ja yo-kirjoitukset painoivat päälle- mitä teki meikäläinen? Otti löysin rantein, vaikka äiti kyllä stressasi. Minä olen ollut koulussa alisuoriutuja ja niin taitaa Allukin olla. Katsotaan nyt, jos vaikka aika ja ikä saisi hänessäkin muutosta aikaan.

Minä alan nyt hommiin.

huivi.jpg