Käsittämätöntä. Lopetin neljän vuoden ajan pitämäni blogin ihan vaan sen takia, että eräs sukulaismies tunnisti siinä itsensä (en käyttänyt nimiä, niinkuin en tässäkään) - olin kertonut hänen ja vaimonsa käyttäytymisestä mielipiteeni- ja vetäs pavun nenäänsä! Oli ikävää, kuulemma, että joku muukin voi hänet tunnistaa nyt! Lässyn lää. Joten siis kiltisti poistin koko neljän vuoden päiväkirjani suvun sovinnon pitämiseksi. Mitäköhän seuraa, kun julkaisen kirjan sukuni toilailuista- siis jo oikeasti kirjoitan juttua vaikka ihan fiktiotakin- ja siinä tämä samainen herra tunnistaa itsensä?

Kuitenkin aion kertoa jotakin elämäni tapahtumista ja tuottaa tekstiä ilman sensuuria.

Alkaen tästä päivästä: