Hölmö otsikko! Mutta en viitsinyt laittaa sitä oikein rumaa sanaa ja toisaalta tuo vehnä sopii tuohon hyvin, vaikka ei muuten minulle sovikaan. 

Olen ollut töissä nyt kolme päivää. Heti maanantaina soitti isopomo. Puhelu ei ollut mitenkään mukava, päinvastoin. Kurja se oli ja nyt minusta tuntuu, että olen joutunut jonkinlaiseksi syntipukiksi ja sen aiheuttaja on- kukapa muukaan kuin Matilda. Tuo entinen alaiseni, joka joutuu ehkä nielemään katkerat kalkit ja palaamaan alaisekseni vuoden päästä. Hän on ollut erittäin hyvää pataa rouvapomon kanssa ja jotenkin nyt minulla on semmoinen tunne, että olisi vähän laitettu ns. santaa rattaisiin. Olisihan se mukavaa päästä kalifiksi kalifin paikalle. En minä tiedä, olenko vainoharhainen, vai mikä tässä on?? Matilda on oikein kaveria minulle, kun nähdään, mutta enpä yhtään epäile, etteikö olisi kykeneväinen selkäänpuukotukseen.

No, mitäpä muuta. En ole saanut laihtaria aikaiseksi, en millään. Kuntokuuri alkoi, mutta nyt jo vähän lintsaan siitä. On se perkele, että ihmisestä tulee näin mukavuudenhaluinen paska vanhemmiten. Odottelen vaan, että flamenco alkaa.  Tyttikin saattaa nyt taas tulla tunneille. 

JA kyllä, Allu on tykännyt hirveästi uudesta koulustaan! Hän lähtee ajoissa ja mukisematta aamuisin opiskelemaan. Kunpa tämä nyt jatkuisi ja poika pärjäisi siellä hyvin.

Se puruarka hammas oli sitten kuitenkin halki. Sehän lopulta lohkesi Riikan reissulta palattuani ja kun kävin hammaslääkärilläni, hän totesi tapahtuneen ja joutui poistamaan toisen puolen hampaasta kokonaan. Eli nyt on minulla edessäni ilmeisesti niiden implanttien hankinta. Ja se taas maksaa maltaita. 

Ostin tuommoisen E2- kirjan, jossa tehdään kokeita ja todistetaan vetovoiman lain olemassaolo. Aloitan heti tänään testaamisen. Jollain tasolla olen aina siihen uskonut ja nuorena, koko laista tietämättömänä, tulin sitä käyttäneeksikin. Ajattelin ja visualisoin jotain asiaa ja se tuli luokseni. Kerronpa yhden esimerkin: Olin viisitoistavuotiaana jazztanssitunneilla erään tanssiteatterin koulussa. Meitä opetti teatterin johtajan mies, teatterin tanssija itsekin( siirtyi muuten Kansallisbalettiin parin vuoden päästä). Meillä, tuossa ryhmässä, oli tapana tunnin päätteeksi rentoutua lattialla maaten ja rauhallisesti hengitellen. Olin tanssinut ryhmässä vasta puoli vuotta ja koko ajan nauttinut tanssista täysin siemauksin, lopputalvesta kerran siinä rentoutuessani ja hengitellessäni kuvittelin, miten tuo opettajani kutsuisi minut toimistoonsa ja pyytäisi tanssimaan näytökseen. Ja kun tunti oli ohi, oikein säikähdin, kun Matti kutsui minut toimistoonsa. Siellä hän hieman itsekin yllättyneenä sanoi huomanneensa, miten hyvin tanssin ja kysyi, haluaisinko ottaa osaa esitykseen. Vastasin tietysti kyllä!  Ja olihan meillä sitten keväällä esitys, jossa sain olla mukana. Mutta se ei ollut mikään sooloesitys, vaan siinä oli lähes koko ryhmä mukana. Minusta tuntui siltä, että olin voimakkailla ajatuksillani loitsinut Matin sanomaan nuo maagiset sanat :" Kiitos kaikille ja Sally, tuletko tuonne mun toimistooni käymään?"  

Ja muutaman kerran olen "manannut" itselleni ihailijan, arpavoiton ja sen sellaista. Vasta muutamia vuosia sitten luin tästä laista, kyseessä oli kirja nimeltä Salaisuus. 

Okei, lopettelen nyt. Kerron toki, mitä testaus toi tullessaan :)