Olin laivaristeilyllä, Turku-Tukholma, perjantaista lauantaihin. Oli hauska reissu. Mukana oli kolme muuta ketjun myymäläpäälliköä. Meillä oli hyvä A-luokan hytti ja varauduin matkaan pahoinvointilääkkein. Ne olivatkin tarpeen, sillä laiva jonkin verran keinutti. Tuloksena oli merisairaus kaikilla muulla hytin väellä.. toisilla lievempi, yhdellä tosi paha. Epäilivät jo laivaruokaakin, mutta kyllähän se merisairautta oli... Mulle tuli sitten vasta sunnuntaina kotona valtava huimaus! Oli koko päivän petissä, kun seisomaan nouseminen oli vaikeaa kävelystä puhumattakaan!

Mutta itse matka, jees. Ilta varsinkin... Olimme ensin karaokepaikassa, jossa ehdin vetäistä yhden kappaleen. Sitten siirryimme tanssiravintolaan. Siellä olikin meno päällä! Minulla oli nahkahousut jalassa ja se kirvoitti sekä kommentteja, että seuraa. Tanssin siinä muutamien miesten kanssa ensin, ihan ok. Sitten minua haki tanssimaan Reima. Kivan näköinen, suhteelisen lyhyt mies, miehekäs, kalju. Ja hänenpä kanssa sitten tanssittiin ja hän se jäi seuraksi lopulta! Mukava kaveri, osasi kivasti tanssia. Loppuillasta kävi vähän kiihkeäksikin, mutta oli hellä. Suukottelimme jopa! Olin jo menossa Reiman hyttiin, mutta siellä nukkui Kimmo (onneksi) enkä halunnut jäädä. Olimme hetken käytävällä... Reima yritti vaihtaa hyttiä työkaverin kanssa, no siellä nukuttiin myös. Onneksi! Tässä kohdalla aloin tosissaan miettiä, että mihin mahtaisi tuo yhteinen hytti johtaa. Johonkin sellaiseen, mihin en olisi halunnut ryhtyä, mitä en olisi voinut koskaan antaa anteeksi itselleni. Halusin kuitenkin vähän halailla ja suukotella tuon hellän miehen kanssa ja tallentaa nuo hetket muistoihini. Reima on myös naimisissa, mutta se ei valitettavasti häntä olisi jarrutellut!  Minun oli pakko todeta, että tuo mies olisi pettynyt minuun lopulta. En varmasti olisi vienyt tapahtumia loppuun asti, vaikka hellyyttä kaipasinkin!!! Selitin, ettemme me kuitenkaan vain nuku sylikkäin vaan se johtaa seksiin. Mies kävi todella kuumana... sanoi, että pitäisi niin hyvänä, etten varmasti pettyisi. Niin uskoin sen kyllä ... oli pakko tehdä ikävä temppu ja karata omaan hyttiin lopulta. Harmi hänelle, mutta näin säilyin uskollisena. Seuraavana päivänä satuimme samaan aikaan tax-freemyymälään... lähes törmäsin häneen ja äkkiä käännyin pois... karkasin suorastaan. Toivottavasti hän ei huomannut raukkamaista käytöstäni!! Olisi pitänyt ehkä olla reilu.

Lauantai muuten meni merenkäynnissä. Makoilimme ja kävimme vähän ostoksilla. Lähinnä tankkasin itseluottamusta ja muistoja. Jotakin sain, mikä auttaa minua niinä hetkinä, kun tuntuu että olen vanha luuska, enkä kelpaa kenellekään. Silloin mietin Reimaa ja hänen sanojaan... ihanaa niskakuoppaansa ja kiinteää takamusta (41-v.).

 Kun Sally, kohta 49v., katsoo peiliin ja miettii synkkiä, hän muistaa Reiman ja ihanat hellät suukot  kuiskauksineen, ja silloin kääntyy suu hymyyn- elämän anteja!