Laulaa Pelle Miljoona. Täytyy kyllä myöntää, ettei minulla kulu päivääkään, etten miettisi työttömyyttäni. Eipä sillä, päivärahani kyllä riittää kuluihini, mutta ehkä vaan olen niin työorientoitunut ihminen, etten kertakaikkiaan jaksa olla toimettomana. Työvoimaministeriön sivuja tarkkailen päivittäin, mutta tarjolla on liikealalla vain osa-aikatöitä ja alan muutenkin olla vanha pieru sinne. Toisaalta olen kypsä koko liikealaan ja tavaran kauppaamiseen. Joten ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Mietin vaan, että tuo koneistajan ammatti ei tyydytä tätä minun esiintymisviettiäni samaan tapaan kuin myyjän ammatti. No, sitten täytynee taas hankkia jokin harrastus, missä saa esiintyä!! Harrastuksista puheenollen. Tytti kun osaa soittaa kitaraa, niin olen häntä pyytänyt useinkin minua opettamaan. Ei tule mitään, ei tyttöä kiinnosta. Sitten kaiken kukkuraksi pikkusiskonikin hankki kitaran ja soitto-oppaan. Nyt minulle tuli kiire. Hain kirjastosta oppaita myös ja aloin harjoitella. Muutama sointu on jo plakkarissa ja vasemman käden sormenpäät hellinä!!! Haluan ehdottomasti oppia ennen siskoani! Harmi vain, että olen nuoruudessani tanssinut balettia ja lähinnä laulanut, kun pikkusiskoni sen sijaan sai pianon ja soittotunteja. Tunnen toki nuotit ja osaan soittaa pianoakin vähän. Mutta se ei ole sama asia... perkule. Laulu minulta sujuu varsin mallikkaasti, vaikka itse sanonkin!