Ja mitäpä on tapahtununna tällä välin---- Viimeksi kirjoittelin työpaikan palaverista. Siinä sitten vierähti työntäyteinen lokakuu. Olin näytelmäseuran kokouksessa ja otan osaa talvinäytelmään, mutta vain laulavana kertojana. Ei oikein ole aikaa käydä arkisin, tai pyhinäkään, harjoituksissa. Nytkin, kun tätä esitetään ke-to ja su-iltaisin maaliskuun ajan, kärsii mun flamencotunnit ihan hirveesti- ja potuttaahan se.

Mulla on ollut töissä todella kiirutta lokakuun ajan. Uusi työntekijä ei ole osoittautunut kovinkaan oma-aloitteiseksi, mikä on harmi. Onneksi tämä toinen, josta tuli kakkoseni, on mukava ja hyvinkin samankaltainen kuin minä. Tulemme erittäin hyvin toimeen keskenämme ja tuntuu siltä, että meistä tulee ystävät ihan siviilissäkin.

Töissä selvis sitten yksi ikävä juttukin. Meidän liike on täyttänyt rahanvaihtolomakkee väärin koko hela kolmen olemassaolovuoden ajan. Siitä on tullut aina kympin "sakko" pankista ja johtaja taas palaverissakin huomasi mainita, että aina niitä vaan tulee. Minulle soitettiin pari viikkoa sitten pankista ja sanottiin asiata. Voi kilin kellit! Mä olen niiiiiin rehellinen ihminen, että soitin heti pomolleni ja sanoin selvittäväni asiaa. Ja vietin sitten unettomia öitä... lopulta päätin, etten perhana tämmöistä asiaa sille kerro! Ensinnäkään se ei ole meidän vika, kun meille on väärin neuvottu pankista. Toisaalla, jos nyt kerron ja tunnustan, pomo sanoo tapansa mukaan, että no, eihän se ny haittaa ja sitten kuitenkin piikittelee joka helvatin välissä, että täyttäkää nyt oikein se lomakkeenne ,,,, hehheh. En halua sitä kontolleni, eikähän sitä edes tiedä, uskotaanko että meille annettiin vääränlaisia ohjeita- Joten se siitä.

Meidän aiemman ohjaajan näytelmän suhteen ei toistaiseksi mitään uutta. Näytteljäkollega kävi minua moikkaamassa töissä eilen, lauantaina, pikaisesti ja kyseli onko minua kosiskeltu mihinkään. Hemmetti, ei ole. 

Nyt oon kipeä. Menen maate.

.