Olisi ollut näytelmän harjoitukset viime keskiviikkona. Pikkukoira oli jotenkin kipeä, ei syönyt eikä juonut, makasi vain apaattisena. Sillä oli ihan selvästi kipuja yöllä ja aamulla. Olin päivän töissä ja sitten kun piti lähteä harjoituksiin, alkoi pyryttää lunta. Suuntasin siis harjoistusten sijaan kotiin. Koira olikin jo ok :), mutta näytelmäharkoissa oli ollut säpinää. Minulle kaavailtu (tosi paska) rooli olikin nyt tyrkätty siskolle, joka oli lukenut puolestani tekstiä... ööh. Minulle ei sitten ollut jätetty mitään- vielä, kuulemma. Kirjailija kirjoittaa sitten seuraavaksi kerraksi minullekin jotain. OIkeesti se juttu on kyl ihan totaalista paskaa. Ja mua ottaa aivoon koko ajan.Sisko olisi halunnut sen roolin jo silloin aiemmin, kun minua kysyttiin siihen. Vastasin ei, mutta se kirjoittaja suostutteli. NO, nyt olen päässyt mokomasta roolista eroon. Mitähän sitten tuleman pitää?? Yököttää ajatellakin- en tiedä haluanko koko sekavaan kyhäelmään mukaan! Lisäksi on sitten nämä hammashommat. Luin netistä kokemuksia hammasimplanteista. JA sitten siellä oli juttua miten implantteja ei suositella bruksaajille ja mähän olen juuri sellainen! Mitä hemmettiä, miksi ne hammaslääkärit on sitten suositelleet mulle implantteja vaikka narskutan? Rahan takiako? Maksaahan yksi hammas väh. tuon 2500 euroa! Nyt hirvittää.

Olen ollut taas niin hemmetin ahdistunut näistä kaikista touhuista. MIkä mua kalvaa? Miksi en anna asioiden mennä omalla painollaan vaan pyrin järjestelemään niitä kaiken aikaa? Mikä tapahtuu, se tapahtuu. Miksi haluan vaikuttaa, tai muuttaa asioiden suuntaa?

Menen seuraavaksi näytelmän harjoituksiin ihan noin avoimena ja pidän suuni soukalla. Vastaan kyllä, jos kiinnostaa, enkä käytä mitään sarkasmia tms. mitä toiset eivät ymmärrä, niiin mua ei tulkata väärin!  Ja jos tuntuu paskalta, niin sanon, että on paska fiilis. Ja mun siis on tärkeintä pitää turpani kiinni- ei mitään kommentteja, joita katuisin myöhemmin. Plääh.