Lumi tuli mökillä kipeäksi ja syöminen vaikeutui, eläinlääkärilläkin käytiin. Lääkäri epäili kasvainta kielen alla, mutta ilmeisesti se olikin jokin tulehdusperäke, koska se pieneni antibiooteilla ja Lumi tervehtyi. Koepala otettiin, tulokset eivät ole vielä valmiit.

Eli tällaiset tunnelmat täällä. Työttömyys koittaa kesän lopulla. Koira onneksi toipui.

Lopetan blogini tähän. Kirjoittaminen on ollut terapeuttista.

Kiitos kaikille, jotka olette seuranneet tätä. 

Hej då!

Sally

Olen vain tällä hetkellä jotenkin kyllästynyt ja turhautunut. Ja tätä tuleekin todennäköisesti jatkumaan vielä muutaman kuukauden ajan. Eipä silti, minulla on ensi viikolla talviloma! Tytti osti osan isänsä perheen (sen osan, jonka isänsä joskus myi veljelleen) kesämökistä ja taidammekin sinne suunnistaa seuraavana viikonloppuna. Ajomatka meiltä mökille kestää yli 4 tuntia, eli ei siellä ihan joka viikonloppu vierailla. Mutta hienoa päästä näkemään se paikka jälleen, edellisestä kerran onkin noin 24 vuotta (muistaakseni v. 1995). 

Toisaalta täällä on viime aikoina ollut hirveän stressaavaa työnteko. On heitetty tämän tästä santaa rattaisiin, juurikin toimintatapojen muuttamisen muodossa. Satsattu rahaa kaikenmaailman uusiin vempaimiin ja jätetty pääasia, eli asiakas, huomioimatta. Monet uudistukset ovat olleet susia jo syntyessään, eikä korjausliikkeitä ole toiveistamme huolimatta tehty. Työskentely on hankalaa ja myynti kärsii samaan aikaan kun markkinointi ei markkinoi, eli asiakkaita ei tule ja jos tulee, niillä ei ole mitään ostettavaa. Ja kun joku ostaa, on tuo kassalla kikkailu sitten viimeinen tikki. Kunpa nyt äkkiä vain selviäisi, kauanko tässä on vielä kiduttava näillä työajoilla ja -toimilla. En jaksa enää ! 

Olen jo kovasti katsellut työpaikkoja. Tämän ikäisen naisen  on vaikea työllistyä. Tai varmaan pääsisin siivoamaan, kaupan kassalle ja tavaroita hyllyttämään- mutta haluanko mennä alaspäin? Haluanko kaiken työurani jälkeen palata lähtöruutuun? Pitäisikö edes? Tottakai katselen esimiehen paikkoja, mutta haluan niistäkin harkita ja etsiä sen paikan, johon oikeasti tahdon ja sovin. Ajatus pakkopullatyöstä kauhistuttaa, vaikka onhan sitäkin tullut tehtyä enemmän kuin tarpeeksi.  Lopetan nyt toistaiseksi tähän, ei mitään hyvää kerrottavaa ole, enkä jaksa marista. Jatkan sitten, kun on parempia uutisia. 

Kesällä : Oli mukava kesä, tosin juhannuksesta alkoi minun lomani ja kylmä jakso. Helteet palasivat, kun työt alkoivat. Kävimme Kuusamossa viikon reissulla koko perhe, siis Allu, Ukko, minä ja Lumi.Sitten mökkeilimme ahkerasti, kun kelit taas lämpenivät ja lopulta siellä tarkeni oikein hyvin. Muutama raju ukkonenkin hätyytteli. Mutta meillä oli mielestäni tosi mukava kesä, kun minäkään en ollut missään teatteriprojektissa. Juhannuksena Tytti kävi Suomessa, mutta palasi Lontooseen, muuttaakseen sitten tänne takaisin kokonaan elokuussa.

Töissä sen sijaan ei ihan yhtä kivaa ollut. Keväällä uusittiin kassajärjestelmä, eikä se käynyt kivuitta! Juhannuksen jälkeen muutimme vanhalle paikalle takaisin. Sitten muuttui myymälän nimi ja tyyli. Toimitusjohtaja vaihtui toiseen lennossa. Kaikki pomot lomailivat samaan aikaan juuri, kun olisi tarvittu toimia. Kamppanjat eivät onnistuneet suunnitellusti, kassajärjestelmä kaatui tämän tästä ja teki muitakin hulluja juttuja.. Meillä oli ihan järjetön stressi! Syksyllä vaihtui taas toimari lennossa. Sitten lokakuussa minun "oikea käteni" jäi pitkälle sairaslomalle leikkauksen jälkeen. Kun hän palasi. irtisanoutui yksi tuntilainen ja saimme ottaa Tytin määräaikaiseksi  avuksi joulu-tammikuun ajaksi. Jouluaika oli kauheaa stressiä ja häsää. Ei päästy tavoitteisiin ja uusi toimitusjohtaja ei oikein ole tilanteen tasalla. Muutamissa myymälöissä alkoi loppuunmyynti. Vuoden vaihduttua meidän toinen tuntilainen pääsi harjoittelupaikkaan pääkaupunkiin ja irtisanoutui. Sitten toteutui se, mitä olin pelännyt, myymälän aukioloja supistettiin helmikuun alusta. Ja minun työaikani ovat suorastaan perseestä! Olen käytännössä töissä koko päivän... Onneksi olin jo marraskuun stressissä perunut osallistumiseni talvinäytelmään. Meinaan nyt olisin ollut lirissä, koska näytökset on jo lyöty lukkoon ja uuden työajan takia en olisi niihin päässyt!! Eikä onneksi kesällekään tullut mitään projektia, harmittaisi jättää väliin.Lisäksi minulla on jatkuvasti nyt refluksia, vaikka olen yrittänyt ruokavaliolla sitä hoitaa. Stressi vie kohta terveyden.

Muita kuulumisia: Allu meni tammikuussa armeijaan. Tytti valmistui ja sai heti koulutusta vastaavan työpaikan (tosin määräaikaisen) Ostin uuden auton. Otin osaa laulukilpailuun (yhden kaverini kutsusta) ja pääsin jatkoon. Mutta minulla kun eil ole kilpailuhenkeä, eikä -halua, niin menin tuohon välierään "kieli poskessa". En pystynyt juuri harjoittelemaan, kun kurkkuni oli refluksista kipeä heinäkuun lopulta syyskuun alkuun, enkä ollut koskaan aiemmin laulanut orkesterin kanssa iskelmää ym.ym. Mutta en olisi mitenkään voinut jatkoeriin osallistua- joten ei harmita, vaikka karsiuduin. Kovasti kaverini on minua houkutellut osallistumaan tänäkin vuonna, mutten taida vaivautua- ei oo minun juttuni.

Mutta nyt koitti vapaus! Ihanaa nauttia kesästä ja lähteä vaikka jossain käymään, kun ei ole näytöksissä kiinni. Ja odotan kovasti mökkeilyä. Niin, onhan meillä yksi kylpyläviikkokin ukon kanssa tässä. Saas nähdä millaista siellä on.

Mulla olisi haaveena nyt päästä laulamaan johonkin bändiin, joka soittaa 1980-luvun coverhittejä. Alan kohta ajaa asiaa, ehkä syksyllä.

Meillä puhaltaa nyt uudet tuulet töissä ihan urakalla! Vanhasta ei jää kuin rippeet ja se on hyvä, koska eteenpäin on mentävä ja kun paikka uusiutuu, tuntuu kuin olisi ihan uudessa työpaikassa. Vielä kun saataisiiin ihmiset tulemaan kauppaan nettiostosten sijaan, niin hyvä olisi. Tulosta on tehtävä koko ajan, muuten ei pinnalla porskuteta. Ensi viikolla kokoontuu markkinointitiimi ja lanseerataan uudet kujeet. Silloin saadaan tietoa kaikesta uudesta, wauuuu!

Tytille kuuluu hyvää, Jössellekin aika hyvää, olosuhteisiin nähden. Allu jatkaa vielä tämän kuun työharjoitteluaan. Eli hyvin maa makaa.

Ja tajusin tässä, itseasiassa aamupäivällä joogaharjoituksen jälkeen, miten hirveän hyvin viihdyn omassa kropassani. Miten hyvältä tuntuukaan olla minä-

Minut kutstuttiin naapurikaupungin oikealle teatterille, ohjaaja itse oli valokuvan perusteella kiinnostunut. Kävin ja tapasin ohjaajan, sekä vastanayttelijän (joka oli varsinainen jurottaja, ei puhunut minulle henkilökohtaisesti mitään, tuijotti vain eteensä, koe-esiintymisen aikana tietenkin luki vuorosanansa. En yhtään tiedä miten se meni, mielestäni ihan jees, mutta ohjaaja vaikuttaa vaativalta. Haastattelussa huomasin, etten ihan täytä vaatimuksia, olen ehkä liian vanha. Tästä on nyt kulunut viikko, eikä minulle ole ilmoitettu mitään. Ymmärsin, että hän ilmoittaa, vaikka en tulisi valituksikaan- saatan olla väärässä. Teatteri oli upea ja siellä olisi ollut maskeeraaja ja kampaajakin... no, joskus tulee vielä toinen tilaisuus. 

Olimme Allun kanssa helmikuun lopussa Tyttiä tapaamassa Lontoossa.Matka meni hyvin, tosin Allu se valitti vähän kaikesta ja oli vaikea välillä. Tytti piti vapaata töistään ja niinpä me tallailimme ympäriinsä päivät pitkät. Toki kävimme maailmanpyörässä, London Eyessä, Portobello Roadin markkinoilla ja Camdenin markkinoilla. Vahakabnetin jätimme suosiolla väliin. Asustimme Tytin huoneessa, joka on pieni ja englantilaiseen tapaan varusteltu. Meille suomalaisille se vastaa kesämökin tasoa- on kylmä, vesi pitää lämmittää boilerilla ja keittomahdollisuus, no, tuolla se sentään oli sähköhella kahdella keittolevyllä ja pienellä grillillä varustettuna. Eli huoneessa ei paljon aikaa vietetty!  Mukavasti se neljä päivää kuitenkin katkaisi tätä arjen aherrusta. Ja tietysti oli ihanaa nähdä Tyttiä. Olemme kyllä lähes päivittäin yhteydessä Suomesta Britteihin. 

Näin viime yönä unta entisestä aviomiehestäni. Kuinka menin häntä tapaamaan johonkin grillille. Keskustelimme kaikenlaista siinä ja kun olimme lähdössä grilliltä pois,minulle tuli valtava halu halata häntä ja niin halasimme- pitkään ja hartaasti. Sanoin, että minulla on ollut sinua ikävä ja hän sanoi, niin minullakin sinua. Sitten heräsin. Uni oli hyvin todentuntuinen, mutta sinänsä käsittämätön, sillä tuo mies oli varsinainen rotta...

Tytti sai asunnon Lontoosta melko pikaisesti ja on siihen tyytyväinen. Työ laboratoriossa on ollut hänen mielestään haastellista ja kivaa. Hän on tutustunut jo työkavereihin ja viettänyt heidän kanssaan vapaa-aikaakin. Hyvä, että hän on päässyt porukkaan sisään. Menen tämän kuun lopussa Allun kanssa moikkaamaan.

Jösse viestittelee aina välillä. Joskus hän lainaa rahaa (jota ei maksa takaisin), toisinaan haluaa vain jutustaa. Säännöllisesti hän ajelee vaimon luokse isolle kirkolle. Molemmat ovat kirjaston suurkuluttajia ja sehän on hyvä asia.

Allun koulu sujuu, milloin hän nyt sinne viitsii mennä... Mutta ihan se on hyvällä mallilla. Hänelle on luvattu jo kesätyöpaikkakin liikkeestä, jossa hän suorittaa työharjoitteluaan.

Tällaista tavallista hiljaiseloa meillä nyt vuodenvaihteen jälkeen. Hyvä se on,että on välillä rauhaakin. 

Marraskuussa vaihtui työnantaja ja myymälät kokivat muutoksia. Me myymäläpäälliköt olimme kaikki pari päivää uuden  työnantajamme vieraina, vanha työntantajakin siellä piipahti ja minä esitin hänelle lauluni (jonka työkaverit tilasivat minulta jo hyvissä ajoin) Muutokset toiminnassa  ovat ensin jokseenkin pieniä, mutta vuoden vaihteen jälkeen alkaa uudistuminen kaikin puolin. Jo on aikakin, sillä kaikki täällä tuntuu olevan vanhaa ja vanhanaikaista. Oikein innolla odotan. Toisaalta vähän pelottaakin, josko vaikka sulkevat kohta myymälöitä. No, se lienee sen ajan murhe. Paljon on kuitenkin ollut töitä. Meidän nuoret työntekijät eivät oikein hommiaan hoida, ikävä kyllä. Molemmat ovat oikein ihania nuoria, mutta vastuuta työstä ei kanneta, laistetaan siivoamisesta, eikä muisteta annettuja ohjeita kuin yhden päivän kerrallaan- eikä juurikaan ajatella itse. Ja sen lisäksi toinen irtisanoutui yhtäkkiä- nyt hän pääseekin Espanjaan kuvaamaan videoita! Ja meille oli määräaikainen sopimus kesäkuun loppuun! Tässä kaikkien joulukiireiden lisäksi on täytynyt hakea työntekijääkin. Ja esimiehenä kannan tämän kaiken vastuun. Mutta enää ei tarvitse reissata muihin myymälöihin.

Joulu meni oikein kivasti. Jösse tuli yllätysvierailulle ja viipyi muutaman päivän.. Vanhempani olivat nyt meillä aattona ja oli oikein kivaa, kun koko perhe oli koolla. Olin vapaalla koko joulun. 

Aikaisin huomisaamuna Tytti lähtee Lontooseen asumaan ainakin puoleksi vuodeksi. Kyllä tulee ikävä, mutta aion mennä tapaamaan ehkä maaliskuussa. Ja onhan tuo yhteydenpito netin kautta helppoa. 

Eiköhän tässä ollut päälimmäiset kuulumiset. Joten, ensi vuoteen hops!

Näytelmää suunnitellaan kovasti, sen on tarkoitus olla musiikkinäytelmä. Aikataulu ei oie tiukka, saattaa jopa mennä ensi syksyyn toteutus. Mutta mukana ollaan ainakin toistaiseksi.

Eilen kuulin hyviä uutisia, Jösse voi jatkaa kouluaan. Mutta aamulla sitten kuulin todella kamalia uutisia- Jörnin vaimo viestitti minulle olevansa sairaalassa, olkavarsi murtunut (tai poikki) ja poikani aiheuttamana. Tulin todella surulliseksi, enempää en tiedä, kuin että Jörn on ollut juovuksissa ( vai aineissa??) tämän tapahtuessa yöllä ja joku naapuri soittanut poliisin. Vaimo viety sairaalaan ja poikani putkaan . Eikö se nuori mies ikinä opi? Veivaa samaa kuin isänsä ja isoisänsä... Olen niin pettynyt. Ja tiedän, että Jörn katumuksen ahdistuksessa saattaa vaikka vahingoittaa itseäänkin.Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, toivon mukaan vaimo toipuu hyvin ja he pystyisivät sopimaan asiansa. Pojan puolella en tässä asiassa ole, vaikka kaikkea hyvää hänelle toivonkin. Ei tätä enää!

Mökki laitettiin talviteloille elokuussa. Jälleen koimme haikeutta. Saas nähdä, onko mökki vielä ensi kesänä meillä.

Allu pääsi työharjoitteluun. Tytti sanoi jo kämppänsä irti ja muuttaa meille lokakuussa, siirtyen siitä Lontooseen vuodenvaihteen jälkeen. Jösse vaimoineen on muuttanut vähän etelänpään, mutta Lapissa silti majaavat. Jörn aloitti ammattikoulun- onhan hänellä ammattikoulu käytynäkin, mutta siitä on jo kauan ja nykyisessä koulussa hyväksiluetaan niitä aiempia perusaineta, jotka hän on suorittanut silloin reilut 10v. sitten. Työllisyystilanne näyttää k.o. paikkakunnalla hyvältä tätä uutta ammattia silmällä pitäen- toivomme parasta siis.

Työpaikalla on kaikki niinkuin ennenkin. Keikkoja olen tehnyt vain satunnaisesti, säästöä varmaan sekin. Aika tylsää tämä syksyn aika on kesälomien jälkeen, mutta joulua kohti taas noustaan.  Minä aloitin taas tanssitunnit ja se on ollutkin tosi kivaa. Tottakai jotkin asiat ovat "unohtuneet", mutta äkkiä ne sieltä muistin ja varsinkin lihasmuistin sopukoista takaisin pulpahtavat.

Mutta nyt jatkan töitäni. Palaan taas viimeistään ensi kuussa.