Kyllä maittaisi jo kesäloma. Näytökset on menty läpi epätavallisessa helteessä. Ollaan oltu koko kesä jonkinlaisissa ääriolosuhteissa- alkuun järkyttävän kylmä, sitten sateista ja kylmää ja nyt helle- tässä kesäteatterilaiset punnitaan :D Extreme- laji. Olen oikeasti ollut huolissani viime kesältäkin  tutusta vastanäyttelijästäni, hän on reilusti ylipainoinen mies ja joutuu roolissaan liikkumaan paljon. Hän onkin aina näytöksen jälkeen yltäpäältä hikinen, oli jo silloin kun oli ne kylmät ilmat. Miten mahtaa hänen sydämensä kestää kauden loppuun- joka näytöksessä hän on loppukohtauksessa niin hikinen, että puvun takkikin on läpimärkä ja hiukset tippuvat hikeä. Ja minun pitää juosta hänen kainaloonsa... uuh.

Näytökset ovat menneet melko hyvin. Joskus on tuntunut, että vähän puolivaloilla mennään. Tämä tietynlainen tylsyys voi johtua siitäkin, että näytelmä alkaa jo olla niin tuttu, ettei enää tarvitse niin miettiä kaikkia liikkeitään ja äänenpainojaan. Pieniä lipsahduksia käsikirjoituksesta sattuu usein, mutta se ei ole haitannut. Ja pienenpientä kyllästymistä on havaittavissa... Yleisöä on ollut vaihtelevasti, 150-300 välillä. Suuren päivälehden kehut saivat ihmisiä liikkeelle, toisaalla taas helle velottaa yleisöä, katsomoon paistaa aurinko.

Jösse oli viime torstaina näytelmää katsomassa- piti ensin tulla keskiviikkona, mutta menikin tyttöystävän kanssa keilaamaan. Torstaina saapui kotiin vähän ennen kuin olin lähdössä esitykseen. Kyllä minä siinä vähän tarkkailin ja olin huomaavinani, ettei poika ollut ihan skarppina. Tytti oli meillä käymässä juuri ja lähti pois välittömästi, kun Jösse saapui. Niin, sitten kesäteatterin kahviossa oli sattumoisin työssä siskoni Anna. Hänkin totesi minulle, että huomasi pojan olevan hieman hitaalla. Olin juurikin vannottanut, että en ota mukaan jos on vähänkin jotakin. (viime vuonnahan oli kyljessä puukko) JA jukolauta, otin kuitenkin ja olin koko ajan ahdistunut ja pinnassa. En tiedä moniko huomasi, ettei poika ollut oma itsensä. Yksi erittäin utelias näytelmäseuran jäsen oli paikalla todella nenä pitkällä! Samoin vastanäyttelijäni tuumasi, että onpa rentun näköinen poika sulla :O  Mutta kun eilen näytöksessä kerroin eräälle ikäiselleni naisnäyttelijälle, että poikani oli tykännyt esityksestä ja oli varsin yllättynyt näytelmän tasosta ( ettei se ollutkaan mikään pikkuprojekti) ja oli kehunut juuri tätä naisnäyttelijää, vastasi tuo:" Kiva kuulla, voit sanoa pojallesi, että minun mielestäni hänkin oli oikein mukavan näköinen" Eli eivät kaikki olleet Jösseä säikähtäneet. :)  ja olihan meillä Jössen kanssa riitaa sitten kotiin tullessa. Poika vänkää kivenkovaan ettei ole ottanut mitään ja minä nään ihan selkeästi raukeissa silmissä "sen katseen". Jösse viihtyi meillä lauantaihin asti ja sitten lähti tyttöystävän luo takaisin. Olin todella helpottunut, kun lähti. Valitettavasti en pystynyt ollenkaan rentoutumaan kotona. En tiedä, oliko jotain psyykelääkkeitä taas otettu vai mitä... mutta mitään hän ei myöntänyt.

Mutta odottelen lomaani kovasti. Kun tämä viikko on lopussa, esitämme viimeisen näytöksen ja maanantaina lähden Allun kanssa Riikaan. Ukko ei tule mukaan, vaikka on lomalla. Enpä tiedä, miten tuohon pitäisi suhtautua. Oikeasti mua harmittaa, kun mitään ei tehdä yhdessä ikinä! Ukko elää niinkuin olisi yksin.  Minä kiukuttelin asiasta viimeksi tänään. Tuollainen harmittaa minua tosissaan, miksi hän ei halua viettää  lomaa perheensä kanssa?? Ja taas mietin, mihin ihmeeseen tuota äijää tarvin? Auton korjaamiseen? Ruoanlaittoon? Maksumieheksi?? Ehkä. Mutta seuraa siitä paskasta ei ole.